Hyvää huomenta aamuviideltä

PAKKASIN määrän mitäänsanomattoman uuteen kamerareppuuni, sillä lähden huomenna Kokkolan kautta Lontooseen. Kokkolassa kerron siitä, miten puusta tuli julkkis. Lontoossa aion kulkea ilman määränpäätä ja kuvata kortin täyteen ihan kaikkea, niin ikävä minulla tuota kaupunkia on ollut.

Palaan puuaiheeseen ja Finnairin uuteen A350-koneeseen mutta myöhemmin.

TULEVALLA Georgian reissulla sohvasurffaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Lähden kahdeksi päiväksi etsimään mutatulivuoria Azerbaidzhanin rajan tuntumasta, Vashlovanin kansallispuistosta.





RANSKAN ALPIT, kevät 2015: Kiipesin 200 metriä pystysuoraa seinää ja vannoin, etten kiipeä enää koskaan. Pari viikkoa sitten Himoksella jäin maankamaralle koska pelotti, mutta eilen tiistaina nousin Salmisaaren seinää niin korkealle, etten olisi uskonut sisätiloissa uskaltavani.

Jäin kerrasta koukkuun. Siihen, joka kiinnitetään vyötärölle. Menen pian uudestaan!

PELKOJA. Niitä on voitettu tänä vuonna ihan mieletön määrä, vaikka luvankin kanssa on saanut pelätä eikä ole haitannut, vaikkei aina ole uskaltanut.

Jos ei koskaan pelkäisi, ei koskaan kehittyisi.

PUHEENVUOROJA. Niitäkin on ollut tänä vuonna hieno määrä ja Kokkolan jälkeen seuraava onkin jo tiedossa: suosikkikameramerkkini järjestämässä tilaisuudessa.





Pieniä unelmia toinen toisensa perään ja niiden toteuttamista.

Ajatus siitä, kuinka pienen pienikin voi tehdä suureksi onnesta.

Niitä mietin ja näitä tätä maisemaa katsoessani. Kuten järjestäjät itse tituleerasivat, kuvat ovat erityislaatuiselta telakkamatkalta Raumalle. Mutta siitä tarinasta lisää tuonnempana, sillä nyt menen nukkumaan, että jaksan nousta ennen viittä. Kuullaan Instagramin puolella, kunnes palaan takaisin Helsinkiin!