Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Voi miten ihana juttu että tuo pariskunta sattui matkaseuraksi lentokoneessa ja järjestyi yösija heiltä:) Kuulostavat ihanilta:)
Tbilisi….täällähän on paljon Georgiasta tulleita,ravintoloita ym…Viime vuoden täkäläinen Amazing race aloitti Georgiassa ja tuo että kukaan ei oikein ymmärtänyt tuli selväksi niissä jaksoissa.Mutta jotain siellä pitää olla koska täällä eräs matkatoimisto järjestää Georgiaan eksklusiivisia ,hyvin kalliita elämysmatkoja…..
Ja ihania he olivatkin! <3 Ja varmasti tapaan heidät vielä jollakin seikkailulla joskus tulevaisuudessa. 🙂
Georgia on kyllä kumma maa. Samaan aikaan ihana ja ihan helvetin hankala. Mutta kai siinä juuri ovat ne molemmat ääripäät, jotka tekevät kohteesta niin kiintoisan.
Tämä on niin Tbilisiä! Vitsit, kun en tiennyt noista julkisista! Jollain pikkubussilla mekin ajelimme Tbilisin ulkopuolelle ja se onnistui helposti, mutta kauemmas lähdimme vuokra-autolla. Voi kunpa olisit ottanut auton allesi.
Siitä lisää osassa 3. Ei sekään putkeen mennyt 😀 Mutta sun neuvot mitä annoit oli kultaa, kiitos!
Tälläset jutut on niin kultaa. Aina ei mee putkeen ja joskus pitää lähteä kauas löytääkseen lähelle. Ainakaan et tuu ikinä unohtamaan matkaasi Georgiaan, se on taattu. Itekin mietin usein kaikkia niitä hulluja juttuja joita tuli aikanaan Romaniassa yksin matkustellessa tehtyä. Ja vaikka kaikki ei todellakaan menny niinku olis pitäny, niin jäi niistä seikkailuista silti ihan parhaita muistoja. 🙂 ps. Täytyis oikeesti lähteä joskus takas sinne Romaniaan seikkailemaan, olis vähän jotain samaa henkeä mutta ehkä jokseenkin helpommin lähestyttävissä kuin Georgia!
Voi kiitos Kea! Ihana kommentti. Ja mä mietin tuolla reissulla sun jo monta vuotta sitten kertomaasi tarinaa juurikin tuolta Romaniasta. Ja sitä kun lähdit sen eräänkin kuskin kyytiin. Ja sitä juna-asemaa. Aikamoista! Mutta niin sekin tarina elää ja vaikka aika sitä kultaa, niin kyllä sullakin on ollut jännät paikat reissussa.
Joskin sinä oot aina ollut sellainen seikkailujen nainen!
Ehkä tämän postauksen ansiosta voisit kysellä jo Turkish Airlinesilta provikoita ylibuukatuista suomalaisista Tbilisin lennoille 🙂 Romahtamisvaarassa olevat rakennukset tuovat mieleen Murmanskin (sielläkin sinun pitäisi muuten käydä!) ja ah, tuo luonto, niin omanlaistaan… Ihana, ihana teksti <3
Kiitos Maarit! Minun pitää ehdottomasti lähteä käymään Murmanskissa, todellakin! <3
Mielenkiintoista! Matkustamisen herkkua on juurikin kohtaamiset joita ei olisi voinut kuvitellakaan ja paikallisten luona punkkaaminen…
Kyllä tuo oli semmoinen sattuma, ettei meinaa uskoa todeksikaan. Mutta onneksi niin kävi, sillä muutoin reissu olisi varmaan ottanut vähän liian koville.. 🙂
Georgia on upea paikka! Varsinkin kesällä näki miten vihreä ja viljava ja kaunis luonto oli.
Mutta siellä käydessä mietin kyllä, että en suosittele sitä toistaiseksi vielä kenellekään ilman paikallisopasta. Ei edes auttaisi sanakirja, kun kirjoitusmerkistökin pitäisi ensin opetella. Fiilis oli kuin lukutaidottomalla ja puhekyvyttömällä jos itsekseen pyöri missään. Englantia osaavat vain aivan nuoret, jotka eivät vielä työelämässä. Muutamien vuosien päästä nämä kyllä kansoittavat hotellit ja muut palvelusektorin työpaikat ja alkaa perusturistinkin elämä helpottamaan 🙂
Meillä pelastuksena oli miehen sukulaiset, jotka kyyditsivät paikasta toiseen, majoittivat eri lokaatioissa, kestitsivät ylitsevuotavasti… vieraanvaraisuus oli sellaista, johon ei ikinä Suomessa pystyisi vastaamaan. Kommunikaatio onnistui saksan-georgian-englannin-ranskan-sekoituksella, jota erinäiset ihmiset puhuivat kaikkea vain osittain ja auttavasti. Tänä kesänä uudestaan, sillä Svaneti jäi tsekkaamatta ajanpuutteen vuoksi viimeksi. Innolla odotan tekstejäsi sieltä alueelta nyt!
No kyllä vaan! Ja uskon, että maa on tosiaankin aivan erilainen kesäaikaan. Koetin sitä itseasiassa miettiäkin junassa istuessani. Että miten erilainen se ohi vilisevä maisema olisi vaikka heinäkuussa.
Olet täysin oikeassa tuon tuumaamasi suhteen. Paikallisopas on ehdoton, ja lopun kaiken aika harva nuorikin minulle siellä puhui. Tai siis, en edes nähnyt heitä, kun seikkailin siellä luonnossa suurimmaksi osaksi. Eli hankalaa oli.
Sinulla on kyllä ihana tilanne, kun perhepiiristä löytyy paikallisia. Oot onnenlikka! Svaneti on upeaa aluetta, toivottavasti pääsisin sitä itsekin tutkimaan pian uudestaan. 🙂
[…] Se oli ote ensimmäisestä osasta. Mikäli missasit sen, lue juttu täältä. […]
Ollaan (toivottavasti) menossa Georgiaan ja Armeniaan kesällä. En tiedä mitä odottaa, mutta nyt kuvitelmat ehkä saa vähän raameja. Mahtavaa lue positiivisista kokemuksia. Ihmiset ovat aina reissujen suola! 🙂 Ilmeisesti Georgia on suhteellisen turvallinen? kuvittelin aakkosten olevan vähän tutumpia…
[…] myös osat 1, 2, 3 & […]