Hauenpoikanen

★ Kaupallinen yhteistyö Karttakeskuksen kanssa

Suonenjoen kesämökin matala rantavesi seisoi paksuna kuin talvipalttoo, vaikka vietettiin kesän kuumimpia päiviä. Vesi ei liikahtanutkaan.

Hauenpoikanen, emonsa suurhauen pienoiskuva, vaani pikkuruista ahventa saaliinhimoinen katse keltaisissa silmissään suuren lumpeen suojissa. Tylppä kuono ja vahva leuka nykivät, pieniä teräviä hampaita pakotti. Kalalla oli nälkä. Rumat perhosentoukat ja kauniit päiväkorennot pintovat vieressä, mutta hauki tuijottaa ahnaasti kohdettaan. Hauki oli lihansyöjä.

Vatsaeväkään ei värähdä, kala on kuin kivettynyt paikoilleen. Se toteuttaa parhaansa mukaan ikiaikaista viettiä, pedon merkkiä, joka on piirtynyt sen tiikerinjuovaisiin kylkiin ja valkoiseen vatsanahkaan, joka nyt roikkuu löysänä.

Yhtäkkiä kaiken hiljaisuuden rikkoi kova kurnahdus. Hauenpojan vatsa murisee. Ahven parkaisee kuplia ja säntää peloissaan karkuun itseään nopeampi perässään. Katson pintaa halkovien viisteiden perään ja hymyilen; lounas on tarjoiltu.





Pienimmät saavat kuitenkin jäädä kasvamaan, samoin suuremmat pitämään huolta vesistöstä. Sen sijaan läheisestä virrasta napatut ja oikein sopivan kokoiset, kahden-kolmen kilon hauet nostimme veneeseen ja paistoimme pannulla runsaassa voissa.

Kuka koskaan on haukkunut haukea roskakalaksi, on väärässä; kannattaa kokeilla vaikka haukipullien tai kala-walevskan valmistusta, joilla varmasti hurmaa pöytään istuneet vieraat. Ottivinkkejä kannattaa kurkata uudesta Jigikalastan käsikirjasta, joka nivoo yhteen kaikki kalamiehen tärkeimmät vinkit.

Ja saattaa se haukikin kuhan ja ahvenen lisäksi mehevään muovimatoon napata, kuten kävi tälläkin kertaa.