Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Oi vitsi! Aika siisti kohde. Kummasti nämä kaikki autoit mestat aina kiinnostaa myös itseä.
En yhtään ihmettele, että kiinnostaa, näissä on jotain kummallista taikaa. Suosittelen ehdottomasti tuota kohdetta! (:
Jussarössä on myös hyvää kiipeilymateriaalia!
Onko! Me ei tällä reissulla ehditty tutustumaan luonnonpuistoalueeseen, mutta tänne on ehdottomasti tultava vielä uudestaan. 🙂
Onpa mahtava paikka :). Jokin noissa hylätyissä rakennuksissa vaan kiehtoo. Ja vielä kaiken kukkuraksi pääsit kuvaamaan noin upeita maisemia tuolta majakasta!
Olet niin oikeassa, ehkä se kaikki vanha havina ja oman mielikuvituksen tuotokset, kun pääsee kelaamaan, että mitä täällä on joskus ollut.. 🙂
Majakat <3
Mua niin kiehtovat nämä vanhat kaupungit ja etenkin autioituneet sellaiset. Niissä on jotain sellaista, mitä ei tänä päivänä enää monesta paikasta löydä. Se tunnelma ja se pysähtynyt fiilis.
Haaveena olisi joskus päästä käymään Tsernobylissä, saa nähdä. Kaupunki kaikessa karuudessaan olisi varmasti mielenkiintoinen ja se hylätty huvipuisto….
Samoin minua! Tunnelma on aina aivan omanlaisensa.
Tsernobyl kiinnostaa minuakin, sinne on päästävä joku päivä!
Mielenkiintoinen saari. Täytyy yrittää päästä sinne kesällä.
Ylempänä mainittu Tsernobyl on tuttu kuten myös muutama muu autioitunut paikka. Ollaan kerätty vastaavien paikkojen esittelyitä tänne http://melontareitit.com/puskajussi/
Kiitos aivan mainiosta vinkistä Tuomo! Näyttää erittäin lupaavalta. 🙂
Voi kylläpä taas näitä maisemia katsellessa korpeaa, kun ei päästy silloin heinäkuussa tuonne retkelle ukkosen takia. Ehkäpä ensi kesänä! 🙂
Jussarö kyllä odottaa! Ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. 🙂
Äh, ai tuollakin päin on räjäytelty sodan lopussa. :/ Varmaan tiedätkin, Glosholmihan koki saman kohtalon, ja päivä sodan päättymisen jälkeen! Mitä tuo enää tuossa vaiheessa on hyödyttänyt..?
No en kyllä osaa sanoa – tuntuu, etteivät ihmiset ihan aina mieti tarpeeksi pitkälle.. :/
[…] kalakeittoannosta. Kun kyytipojiksi naatitut tuopilliset oli tyhjennetty, jatkoimme kohti Jussarön aavekaupunkia, joka räjäytettyine majakoineen oli kaikessa rapistuneisuudessaan ennemmin kauhuromanttisen ihana […]
Tuli poikani kanssa eksyttyä näille sivuille. Kerroin hänelle lapsuuteni kesälomapäivistä saarella ja ihmettelyä riitti. Isoäitini oli saarella emäntänä ja 80-luvun aikana tuli useita viikkoja saarella oltua. Kaikki paikat koluttiin serkkuni kanssa ja ihmettelyä riitti silloinkin. Soltut ja merivartijat otti meitä mukaansa veneille ja olivat muutenkin ainakin näin jälkeenpäin ajatellen kiinnostuneitakin meitä pikkupoikia viihdyttämään. Silloin rakennukset tietysti olivat vielä lähes ok kunnossa, toisin on nyt. Viimeksi kävin saarella vuonna 2004, jolloin soitin komentajalle, että pääsisimmekö kaverimme kanssa käymään visiitillä. Mummin asunto oli edelleen pystyssä ja siellä majoituimmekin kahtena kesänä muutaman päivän ajan. Mukavia muistoja joita voisi kertoa enemmänkin. Taitaa olla ensikesän matkakohde lukittu, koska sen verran herätti pojassani kiinnostusta. Kiitos kuvistä 🙂
Voi miten kaunis tarina! Kiitos, kun jaoit sen tännekin. Todella mukavia muistoja. On hauska huomata, miten tämä tarina nousee aina yhtäkkiä luetuimpien sekaan, liekö tätä jaettu jossain foorumilla tai ryhmässä. 🙂
Juu, kiva paikka. 30 Pakkasta klo 3 yöllä. Varusmiehenä 80 luvulla. Kylmä sota 50km päässä virossa. Alueloukkauksia ja lentolaitteita rajan sisällä. Hys hys …
Saari on silloin ollut kyllä aivan erilainen, eikä varmastikaan niin mukava paikka oleskella kuin nyt. Tuolla todella tuntee historian havinan..
[…] Lue koko tarina täältä » […]
[…] todettava, että myös Kaukokaipuun viime vuoden suosituin artikkeli oli kotimaasta – tarina Jussarön aavekaupungista ja räjäytetystä majakasta keräsi tuhansittain […]
[…] kalakeittoannosta. Kun kyytipojiksi naatitut tuopilliset oli tyhjennetty, jatkoimme kohti Jussarön aavekaupunkia, joka räjäytettyine majakoineen oli kaikessa rapistuneisuudessaan ennemmin kauhuromanttisen ihana […]
Markku moi ,.Olin intissä kesä 84 vuoden loppuun rio de jussarössä tuli koluttua joka mesta .siisti paikka mutta aika VAARALLINEN .sisäsaaressa on louhittuja aukkoja 10m halkasija ainakin todella syviä 5-20m täynnä roinaa ja maa (sammal) on kasvanut aukon päälle niin että keskellä ei ole kuin pieni reikä sinne ku tippuu niin se on siinä Ympärillä ollut joskus rautalanka aita mutta se on ruostunut vex .yhdellä reissulla tipuin sammaleesta läpi mutta sain kädet levälleen ja pääsin rämpimään pois ,käytiin kaverin kanssa kattomassa mesta myöhemmin köysi ympärillä sammal oli kasvanut n 5m pudotusta ainakin 15m kävi tsäkä. saari on näköjään menny aika huonoon kuntoon talot ja muu roina oli sillon aika hyvässä kunnossa.tullut näköjään uusi valvontatornin huppu joskus tarttis mennä kymään uudestaan .hyvät kuvat tuo muistoja mieleen
Kiitos kommentistasi – ja varoituksesta! – Markku! Aika hurjalta kuulostaa kyllä. Me emme uskaltaneet kuljeskella muualla kuin sillä merkityllä/yleisellä polulla, ja pitää pitää mielessä tuo maininitasi jatkossakin. Aika ränsistyneeseen kuntoon tuo paikka on tosiaan päässyt, mikä on tietenkin harmi. En ole nyt käynyt paikan päällä pariin vuoteen, mutta suunnittelin lähteväni sinne keväällä taas pitkästä aikaa. Sitten saadaan taas tuoreita kuvia ja tunnelmia tänne bloginkin puolelle. 🙂
Kävin saarella toukokuussa 2019. Hieno paikka ja niin paljon nähtävää ja huima historia. Olis pitänyt tämä sun kirjoitus lukea ennen reissua niin olis ollu vähän tuntua paikkaan. Vaan on se kiva näin jälkikäteenkin fiilistellä.
Tuonne pitäisi kyllä päästä itsekin uudestaan, oli sen verran hieno kokemus ja kohde. Mutta kiva kuulla, että löysit tänne jutun pariin vaikka edes jälkijunassa. 🙂