Karttakeskus Ambassador -julkaisu

Luonnon oma sato odottaa poimimistaan metsissä ja niityillä. Sitä ei tarvitse keväällä kylvää eikä kesällä kastella, mutta jokaisella on mahdollisuus sitä kerätä.

Monet ovat kysyneet, miten ja miksi päädyin Norjaan. Oikeastaan siihen on kolme syytä, ja kaikki liittyvät miehiin.

Ensimmäinen syy on hyvä ystäväni Lauri, jonka blogin löysin yli 10 vuotta sitten. Ihastuin hänen elämäntyyliinsä, halusin kokea saman: elämän kalastajakylässä, päivät koukutustuvissa, lopun ajan merellä valaita kiikaroimassa. Toinenkin syy on Laurin, sillä dokumentoin ja opiskelen pohjoista omavaraisuutta hänen mentoroimanaan. Lisäksi sen ajan kesästä, kun en ole kalassa tai luontokuvaus/kirjoitus-reissuillani, valokuvaan valaita osana Arctic Whale Toursin miehistöä, jossa Lauri toimii oppaana ja valaskuiskaajana.

Kolmas syy on Hannun, koska rakastuin. Pian hän muuttaa pieneen punaiseen mökkiini, joka sijaisee Laurin pihamaalla, vesterålenilaisen vuonon pohjukassa.

Kuka olisi arvannut, että varhaisaikuiselämäni miehet ovat molemmat Norjaan muuttaneita suomalaisia.

 

Satoa

 

Rakkautta on ollut ilmassa muutoinkin, sillä Karttakeskus ja Metsäkustannus löivät hynttyyt yhteen ja toimivat nyt saman katon alla. Ilo on yltänyt tänne Norjaan saakka, nimittäin postilaatikosta löytyy harva se viikko jotain uutta ja jännittävää: tällä kertaa Satoa luonnosta -kirja, joka teksteineen ja kuvineen on aivan

s y ö t ä v ä.

 

Satoa luonnosta

 

Saavuin tänne juuri sopivasti ennen kaamosta (2018) ja sienikauden päättymistä. Keräsimme naapurimetsistä monia kymmeniä litroja kanttarelleja, suppilovahveroita ja rouskuja, jotka suolasimme, jauhoimme, kuivatimme ja pakastimme. Nyt niistä saa nauttia monen ruoan lisukkeena Laurin kasvattamien perunoiden, valkosipulien ja purjojen kanssa.

Olemme jo hieman suunnitelleet tämän kevään permaviljelyksiä, mutta niistä lisää toisessa jutussa. Siirrytään siis viimein tämän jutun aiheeseen!

 

Gisloy Gisloy

Mokki

 

SATOA LUONNOSTA (Metsäkustannus, 2018) on Ingrid & Pelle Holmbergin toinen teos, joka nivoo yhteen aivan mielettömän määrän upeita reseptejä sekä perustietoa villiyrteistä ja syötävistä kasveista. Rakastan sieniä, minkä vuoksi mielenkiintoni nappasivat ensi silmäilyllä Paneroidut ukonsienet, Sieni-savikkapiirakka sekä (!!!) Voissa säilötyt sienet! Mikään liitto ei pärjää voille ja sienille. Tai ehkä silli ja peruna, mutta siihenkin lisäisin voita.

Oikeastaan voisin elää loppuelämäni sillillä, voilla, uusilla perunoilla ja sienillä, mieluiten suolatuilla.

Kiinnostavia uusia tuttavuuksia ovat myös Tuomenkukkahyydyke (joka muistuttaa minua nimensä vuoksi mummista ja äidistä), Oratuomenmarjamehu (ja joka taas muistuttaa minua mummini kotipaikasta), Lehmuksenkukkatee ja Aroniahillo.

Aion kokeilla kaikkia.

 

Untitled

 

Kirjavinkin lisäksi haluan jakaa teille myös yhden reseptin täältä Vesterålenin saaristosta, sillä nyt on mitä parhain aika merilevien keräämiseen. Näin kevätmyrskyjen jäljiltä tuoreita tupsuja löytyy rantahietikoilta ja kallioilta, mutta leviä voi myös niittää. Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi ne ovat oivallinen suolan korvike. Levät ovat herkullisia myös siksi, että niistä löytyy maailman viides perusmaku, umami, jota etenkin sienet säilövät itseensä. Levät sopivat kaikkeen ruoanlaittoon, ja ne sisältävät ainutlaatuisen yhdistelmän mineraaleja, vitamiineja ja vedestä absorboituneita hivenaineita. Tarjolla on siis ihan ilmaiseksi meren omaa lähiruokaa eli kunnon superfoodia!

Tiesittekö muuten, että ruskolevä on myös luonnollinen jodin lähde ja samalla ravintopitoisempi kuin yksikään maalla kasvava vihannes tai purkista napattu lisäainekapseli; yksi ruokalusikallinen kuivattua merilevää tyydyttää kaikki hivenainetarpeet, joten ei muuta kuin tänne Norjanmeren puutarhaa niittämään!

TIUN RAKKOLEVÄ-PIKKELSSI

300g tuoreita rakkolevän ”nuppuja”
1 dl valkoviini- tai omenasiiderietikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
1 rkl rosepippureita
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl kokonaisia valkopippureita

Leikkaa rakkolevän päät (tai ”nuput”) ja laita ne puhtaaseen lasipurkkiin. Kiehauta loput aineksista keskenään. Kaada kuuma neste lasipurkkiin siten, että se peittää levät. Sulje kannella ja anna jäähtyä, ennen kuin laitat purkin jääkaappiin. Rakkoleväpikkelssi säilyy kuukausia ja sopii lisukkeeksi melkein minkä tahansa kanssa.

Kiitos Tiu, kun jaoit reseptisi!

 

Levake

Levä