Pääpisteenä pohjoinen

Kuinka moni nelos-, vitos- tai kutosluokka polkee tänä päivänä yli 20 km pyörämatkoja leirikoulua viettämään?

Tuskin moni, mutta niin meillä tehtiin. Ja muistan aina, kuinka opettajani Jyrki kerran tuumasi, kun olin pieni ja hintelä ja hento ja aivan väsynyt, että: ”Kyllä se mäki velkansa maksaa.”

Ja niin tottavie on maksanutkin. Jos vuosi sitten vietin elämäni hirveimpiä hetkiä, vaikkei siihen kuulunut mitään sen kummempaa dramatiikkaa vaan aivan järjettömän kovia kasvukipuja, on elämä antanut vaihteeksi anteeksi. Tai ainakin aikalisän.

Tämä kuluva kuu on ollut onnenmoinen.

Viime vuoden paras reissu on helppo todeta, se oli viisikkovaellus Varanginvuonolle, Barentsinmeren rannalle. Tämän vuoden paras asia on ollut se, että ollaan mietitty reissun uusimista joko Pohjois-Ruotsiin tai Lofooteille.

Vuoden 2016 pääpisteenä näyttää siis olevan pohjoinen, kuten meinasi olla viimekin vuonna, sillä lähden parin viikon päästä valassafarille Tromssaan. Norja kutsuu myös maaliskuussa, sillä varasin meille pöydän Oslosta.

Viisikkovaelluksen kovin vastustaja lienee kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa odottava seikkailu minnekäs muualle kuin Pohjoiselle jäämerelle. Huippuvuorille.

Sen kunniaksi muutamia Norjan kuvia, joista osaa ette ole vielä nähneetkään. Tarinoista niiden takaa pääsette lukemaan pian.

IMG_4029

IMG_4173

IMG_4884

IMG_4868

IMG_4885

Ihan en ole varma, mitä Arto tuossa tekee.

IMG_4619

IMG_4481

IMG_4886

Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa

Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.

Privacy Preference Center