When you realize how perfect everything is, you will tilt your head back and laugh at the sky. ~ Buddha
Maahan laskeutuneen lumen kunniaksi kaivoin kuva-arkistoista viime vuoden julkaisemattomia otoksia. Niitä on aivan liikaa, joten ainakin yksi uuden vuoden lupaus lienee paikoillaan, vaikkakin näin jälkijättöisesti: aion muistella tänä vuonna niin paljon vanhoja matkoja kuin mahdollista.
En aio kuitenkaan pitää mitään kiirettä, sillä kiire on mielentila, jota haluan oppia hallitsemaan. Minulle se on ollut aina vaikeaa, ja viimeistään silloin kun kuukausi tai kaksi takaperin ystäväni Anna totesi keskittymiskykyni olevan kuin kultakalalla, ymmärsin, että jotain täytyisi tehdä.
Hengähtää, ihan vaikka näin ens alkuun.
Annalle, isälleni ja kaikille muillekin tiedoksi, etten kuitenkaan ole aivan toivoton tapaus. Siitä varmasti kertoo ensi viikolla alkava Taijiquan-alkeiskurssi, rauhaksiin käynnistyneet meditointiharjoitukseni sekä tämä viime tammikuinen tarina Nuuksion kansallispuistosta.
Huomaan, että elämästäni löytyy paljon sellaisia asioita, jotka ovat saaneet alkunsa jo aiemmin, mutta ovat syystä tai toisesta vaatineet aikansa, jotta olen ne pystynyt sisäistämään, omaksumaan tai ottamaan vakavasti. Headspaceakin kokeilin parin kuukauden ajan jo reilu parisen vuotta sitten, mutta aika ei silloin ollut sopiva eikä ihme, sillä vain tovi siitä koko silloinen maailmani rysähti rikki kuin se äitini kirpputorilta löytämä vanha Karhu-sarjan juomalasi, jonka särkeminen harmittaa minua edelleen.
Onneksi se oli vain materiaa.
Luonto on lähiaikoina saanut paljon arvoistaan huomiota.
Varmasti monelle teistäkin tuttu Sirpa Arvosen Metsämieli-menetelmä kannustaa yhdistämään luonnossa oleiluun ja liikkumiseen rentoutus-, virkistys- ja mielentaitoharjoituksia, joilla kukin voi helposti nostattaa hyviä energioita ja zenejä.
Yhtälailla mieltä voi keventää sienestys, marjastus, kalastus, patikointi tai yksin ulkona nukkuminen, jota suosittelen jokaisen teistä kokeilevan edes kerran elämässä: kokemus on ikimuistoinen – jollain omituisella tapaa voimaannuttava ja opettava, sillä minä ainakin pelkäsin hetken ennen nukahtamista, kunnes muistin kuulleeni, että mikä tahansa eläin sieltä pimeydestä minua tarkkailee, se pelkää minua varmasti enemmän kuin minä sitä.
Eikä pelottanut enää yhtään.
Aamulla kaasukeittimen viereen unohtunut pähkinäpussi on syöty tyhjäksi.
Taisi olla metsähiiri, joka telttaani sieltä pimeydestä tuijotteli.
Mutta palataan nyt sinne vuoden taakse Nuuksioon. Jokainen meistä sai osana Nordic Blogger’s Experiencen talvipäivää valita itseään kiinnostavan aktiviteetin: minä pääsin kokeilemaan Moodmetrics-korun käyttöä, kuten olin toivonutkin. Kyseessä on mobiilisovelluksen ja sormuksen kombo, joka kertoo yksinkertaisen lukuarvon avulla, millainen käyttäjänsä tunnetilansa kullakin hetkellä on: mitä korkeampi luku, sitä stressaantuneempi – tai innostuneempi – olotila.
Tarkoituksenamme oli löytää luonnonhelmasta paikka, joka kutsui huilaamaan. Kävimme hankeen makuulle ja olimme vaan, rauhoituimme, kuulostelimme ympäröivän luonnon narahduksia tai lumen laulua, kuten eräs pikkutyttö minulle kerran kertoi.
Vaikka olen tunnettu siitä, että nukahdan viidessä minuutissa mihin tahansa, tulokset yllättivät minutkin. Tajusin, että juuri luonto on se paikka, joka rauhoittaa minut kaikkein parhaiten.
Alle kolmenkymmenen laskeva luku on hyvä, alle 20 erinomainen. Tuo yksinumeroinen luku sekä katseeni istumaan noustuani varmasti kertovat, että siinä hetkessä käytiin varmasti niin lähellä unen rajapintaa kuin mahdollista.
Ehjä jossain tietoisuuden tuolla puolen.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.