Unelmien syksystä Suomi100-juhlavuoteen

Seuraa sekava ilokimara kaikesta ympärillä tapahtuvasta; ajantaju on hävinnyt kolme kuukautta sitten, kun unelmien syksy asteli elämääni ja pisti kaiken kerralla uusiksi.

No ei aivan kaikkea, mutten vieläkään pysty uskomaan, miten paljon on ehtinyt tapahtua. On kuin olisi paras sadonkorjuun aika sille pitkäjänteiselle työlle, jonka parissa on painanut iltoja, viikkoja, kuukausia. Mutta kuten ala-asteen opettajanikin kerran Lusin leirikoulun pyörämatkalla totesi: ”Kyllä mäki velkansa maksaa!”

Sen kunnikasi haluan avata Kaukokaipuussa Suomi100-juhlateeman jo nyt itsenäisyyspäivän ja samalla Suomen 99. syntymäpäivän kunniaksi!

Se tarkoittaa tietenkin enenevissä määrin suomiretkeilyä, luontokuvia ja – no, pian te näette, ei paljasteta kaikkea kerralla. Päällimmäiseksi ajatukseksi on kuitenkin kerta toisensa jälkeen noussut se, miten vielä pari vuotta sitten emmin kotimaan kohteista kirjoittamista. Lukisiko niitä kukaan? Avattaisiinko tämä sivusto kuuman kahvikupposen seuraksi? Jäisikö mikään juttu mieleen niin, että sen pariin voisi vielä palata?

Kiitos isi – tämä idea lähti sinulta sillä eräällä kalareissulla, kun kysyit, miksi en koskaan kirjoita Suomesta.

Ja sitten kun sitä vähiten odottaa, sinut saatetaan palkita oman blogihistoriasi ensimmäisellä tunnustuksella Suomen parhaan matkablogin tittelistä. Vaikka Kaukokaipuu onkin aiemmin kivunnut Cisionin listoilla kärkipäähän, oli The Blog Awards Finlandin huomionosoitus minulle erityislaatuinen. Miksikö?

Siksi, että tuomarit äänestivät tällä kertaa sitä blogia, mistä pitivät kaikkein eniten.

Minulle tuo voitto tarkoitti sitä, että kotimaan kohteet voittivat.





Tulevia pyöreitä fiilisteltiin toki jo kolmen viikon takaisilla Metsämessuilla, jossa Suomiretki-tempauksellani oli oma osasto; retki- ja varusteneuvola, jossa jaettiin pitkän viikonlopun ajan tietoa ja inspiraatiota luonnossa liikkumiseen. Vielä kerran iso kiitos yhteistyökumppaneilleni Messukeskukselle, Scandinavian Outdoorille, Plywoodprintille, Haltialle, Suomen Ladulle, Retkipaikalle sekä kaikille mahtaville ihmisille, jotka tulitte, kävitte ja esiinnyitte oman aiheenne ekspertteinä.

Paljon muutakin tulee tapahtumaan: On kunnian asia saada edustaa Suomen Luonnonpäivien 2017 lähettiläänä ja innostaa ihmisiä ulos luontoon.

Kaiken huipuksi tämä muutaman päivän takainen uutisointi aivan käsittämättömän upeasta asiasta vain vahvistaa uskoani siihen, että olen valinnut oikean urapolun:

Suomesta tulee maailman ensimmäinen maa, jossa luonto saa oman liputuspäivän!

Tulevana Suomi100-vuonna sinivalkoiset liput liehuvat siis Suomen luonnon päivänä 26.8.2017. Tuo päivä on suurenmoinen myös siksi, että Suomiretki on yhdessä ystäviensä kanssa kutsuttu järjestämään luontoretkeä erääseen upeaan uusmaalaiseen kohteeseen. Siitä kuitenkin lisää tuonnempana, mutta sanotaan nyt kuitenkin, ettei koko homma meinaa mahtua tämän ulkoilmaihmisen sydämeen.

Laittakaa siis Suomiretken Instagram-tili seurantaan, mikäli haluatte kuulla ensimmäisten joukossa tulevista tempauksista ja tulla tekemään niitä yhdessä.

Ette te varmasti ole välttyneet näiltäkään uutisoinneilta, jotka pistivät maamme mediat ja metsämielet sekaisin:

Suomen Luonnon päivät artikkelissaan esille nostanut National Geographic sekä Lonely Planetin antama titteli Vuoden 2017 kolmanneksi parhaasta matkakohteesta ovat asioita, joista jokaisen suomalaisen on lupa ihan vähän ylpistyäkin.

Ja näistä samoista tunnustuksista ja tuntemuksista sain kutsun tulla juttelemaanen A-studioon, joten mikäli et nähnyt tuota kyseistä jaksoa, löytyy se vielä kahden viikon ajan täältä.

Myöskään näiden uutisointien kertominen ei ole vailla merkitystä: Suomi mainittiin tovi sitten The New York Timesissa sekä Daily Mailissa.

Tiistaina, 25. päivä mennyttä marraskuuta kävi toteen myös eräs pitkäaikainen haaveeni, kun Latu & Polku -lehdessä julkaistiin ensimmäinen artikkelini, ja jatkoa seuraa. Hämeen Sanomien toimittajana 34 vuoden ajan työskennellyt mummini olisi ollut minusta varmasti yhtä ylpeä, kuin samaisessa lehdessä shakki- ja bridgepalstaa pitänyt miehensä eli ukkini.

Kun summaa yhteen tämän vuoden tekemiset, on ilo todeta, että kannatti jatkaa, puhua, yrittää, kysyä, hakea ja ehkä se tärkein – jakaa. Kiitos siis kaikille teille hienoille kollegoille ja ystäville, jotka olette kulkeneet kanssani ja joiden kanssa saan jatkaa luontoteemaisia tekemisiä myös ensi vuonna.

En missään nimessä ole saavuttanut kaikkia unelmiani, ja minusta on ihanaa ajatella, että sellaisia on vielä kasapäin edessä. Uskon Universumiin ja siihen, että kun asioita kertoo ääneen, niitä myös tapahtuu. Onneksi siis silloin kymmenen vuotta sitten uskalsin toivoa, että vielä jonain päivänä työskentelisin Rikun ja Tunnan rinnalla.





Mutta entä sitten ensi vuosi? Luvassa on vaikka mitä kivaa yhdessä tekemistä, jossa sinäkin voit olla mukana! Jatkan myös 360-pilotointia Vizorin kanssa, ja tarkoituksenani on julkaista eräs luontokokemus uudenlaisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Esimakua tuosta tekniikasta saittekin jo tästä julkaisusta.

Matkailen ja retkeilen pääsääntöisesti kotimaassa, vaikka meinaan kyllä lähteä ystävien kanssa road tripille Islantiin. Säästöporsas on lihotuskuurilla kevääseen 2018, sillä silloin toteutan yhden haaveistani ja lähteä vaellusreissulle Bolivian Andeille.

Mutta nyt haluan toivottaa kaikille teille mitä parhainta, rauhallisinta ja samalla innostavinta Suomen 99. syntymäpäivää. Tehdään Suomi100-vuodesta porukalla paras!