Kaksi kuukautta kotitoimistoelämää takana, eikä aamukahvi kai koskaan ole maistunut näin hyvälle.

Mies nukkuu, ja kissa yrittää huijata minulta lisää nappuloita. Teatraalinen nau’unta on jo niin tuttua kuultavaa, että se tekee minut onnelliseksi. Kun moni asia on muuttunut uudeksi (sellaiseksi mitä vielä harjoitellaan), on ihanaa huomata ympärillään hyviä ja hymyilyttäviä rutiineja – kuten nyt vaikka se joka-aamuinen rutina ruoasta ja noin muutoin hiljaiset hetket, joihin herään ennen Markoa. Keitän aina ison kupin hyvää kahvia ja avaan koneen, sähköpostit ja blogin. Suunnittelen päivän kulkua, joka on yleensä muuttunut edellisenä iltana: voin nähdä keskellä päivää ystävääni ja lähteä illaksi purjehtimaan, sillä työt soljuvat kaiken seassa.

Kun ei mietitä yrittäjyyden tuomaa vastuuta kuukausittaisesta palkanmaksusta, veroista, kuluista ja muista menoista, ei tätä vapautta voita mikään. Olo on tehokkaampi, inspiroituneempi, innostuneempi. Voi pitää pieniä lomia pitkin viikkoa, kun aamulla ei huvitakaan herätä aikaisin, tai kun telttaretken haluaakin venyttää seuraavalle päivälle.

Tämä elämä sopii minulle hyvin, kun tarkoituksena on pystyä vain elämään onnellisesti: maksamaan laskunsa, säästämään pikkuisen ja samalla matkustamaan mahdollisimman paljon, iloitsemaan onnistumisista työrintamalla. Minulle rikkautta on se, että voin nähdä maailmaa, sillä tätä uteliasta luonnetta on mahdoton tyydyttää omistusasunnolla, materialla tai millään muullakaan liian pysyvällä aiheella tai asialla.

Onneksi meille kaikille riittää tilaa hengittää.

Kamera-2

Mutta oli minulla asiaakin. Viime viikkoisen PING Helsinki goes OUTDOORS -studion päätteeksi lähdimme telttaretkelle Nuuksion kansallispuistoon. Koko illan satoi, vasta kymmenen korvilla tyyntyi. Auringonlasku jäi puiden taa, ja yökasteen jäljiltä olivat kamat märkinä vielä aamullakin. Kun ystäväni oli juuri rikkonut puhelimensa kuoritakin taskuun, joka kaikista lupauksista huolimatta oli falskannut vedet sisään, päätin, etten minä (työni puolesta koko ajan enenevissä määrin erilaisille sääoloille altistuneena) halua kokea samaa kohtaloa. Niin kornilta kuin nimensä kuulostaakin, hankin puhelimeeni kuvan LifeProof FRE -kuoret, jotka suojaavat vedeltä, lumelta, hiekalta, pölyltä ja pudotuksilta – eli perjantaina alkavalta Islannin reissulta.

Sijoitin samalla myös LaCien 4 Tt:n ulkoiseen kovalevyyn, joka sekin kestää matkassani toivottavasti pitkään, matkakohteet kun vaihtelevat metsistä hiekkarannoille, kaupunkeihin ja milloin minnekin vuorille. Varmuuskopio on valokuvaajan paras ystävä, sillä jos läppäri viedään, on ainakin teoreettinen mahdollisuus pitää kuvat tallessa eri paikkaan pakatulla kovalevyllä (sekä tämän lisäksi esimerkiksi Flickrissä).

Sen verran kuitenkin sniiduilin, etten vielä hankkinut tehokkaampaa varavirtalähdettä, sillä kuvan 6000 mAhin patukka on toistaiseksi riittänyt reissuillani. Siitä lataa puhelimen lähes kaksi kertaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän sellainen 20k mAhin powerpankki kiinnostaisi. Onko teillä niistä kokemuksia? Vai pitäisikö hankkia suoraan sellainen, josta itsestään löytyy aurinkokenno?

Kamera-1

Jos haluat lukea lisää valokuvauksesta, siirry tästä Valokuvaus-osioon. »

Ennakkotilaa Erältä, eräistä -kirjani

Ennakkotilaa
Vaellus ja retkeily

Retkeilyoppaat
ja varustevinkit

Kaukokaipuun retkeilyoppaista löydät kaiken tärkeän ja oleellisen tiedon onnistuneen retken suunnitteluun: Millainen teltta sopii minulle? Millainen retkikeitin kannattaa hankkia? Mitä ruokaa kannattaa varata viikon vaellukselle? Mitkä ovat parhaat talviretkivarusteet? Entä mistä löytää parhaat retkeilykohteet ja rauhalliset retkeilyreitit?

Valokuvausvinkit ja objektiivisuositukset

Valokuvausvinkkeihin

Privacy Preference Center