Saaga 2010 on päättymässä, kun vuoden viimeinen yö vie meidät uudelle vuosikymmenelle.

Valmistuin kesällä 2009 teolliseksi muotoiljaksi Savonia-ammattikorkeakoulun Kuopion Muotoiluakatemiasta, ja aloitin tämän vuosikymmenen muuttamalla töiden perässä Helsinkiin sekä lentämällä elämäni ensimmäistä kertaa palmujen alle Thaimaahan.

Tuosta matkasta syntyi Kaukokaipuu, joka ennen itsenäistymistään majaili muutaman vuoden Rantapallon alustalla. Harva tietää, että tämä blogi (ja sen myötä kasvanut kiinnostukseni hakukoneoptimointiin) toi minulle ensimmäisen digi-alan työpaikkani vain vuosi pääkaupunkiin muutettuani.

Tammikuun 2010 ja joulukuun 2019 väliin mahtuu satoja tuhansia maailmalla kuljettuja kilometrejä ja kymmenittäin käytyjä maita. Kesti kuitenkin vuosia tajuta, ettei aina tarvitse lähteä pitkälle päästäkseen kauas: matkan mitta voi olla myös mielen synnyttämä.

Matkakuume voi myös ottaa aivan uuden muodon: lapinhulluuden.

Paratiisikuru
Paratiisikurun maisemissa Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Lapinhulluksi tultuaan onkin ilo todeta, että kymmenen vuoden mittaiseksi venyneen kotimatkan päätteeksi olen viimein löytänyt paikkani oman lohenkalastajan rinnalta Lakselvista (Lemmijoelta), Norjan Lapista.

Tuon saman ajan puitteissa on Kaukokaipuusta, Suomen palkituimmasta matkablogista, kasvanut luontomatkailua kunnioittava media, jonka tarkoituksena on sekä suomiretkeilyyn innostaminen että pohjoismaihin kohdistuvan vaellus- ja kalastusmatkailun kehittäminen visuaalisesti vahvoin ja löydettävin sisällöin.

Lakselv
Pohjois-Norjan erämaat aukeavat aivan uuden kotimme nurkilta.
MAd Cook Show
Mad Cook Show’n työnkuvaan kuului somen lisäksi myös behind the scenes -materiaalin dokumentointia.

Työrintamalla on tapahtunut paljon, ja kuten kerroin, sain ensimmäisen digi-alan työpaikkani blogin toimiessa referenssinäni.

Olen sittemmin kasvanut junior copywriterista sisällöntuottajaksi, sisältösuunnittelijaksi ja lopulta SEO-strategiksi — kaiken tämän ohella myös osa-aikaisesta harrastajasta täyspäiväiseksi yrittäjäksi.

Olen saanut työskennellä esikuvieni Rikun ja Tunnan rinnalla Madventuresin, Docventuresin ja Mad Cook Shown parissa, nähdä tv-tuotantojen huikeat työmäärät ja sen ilon ja riemun, mitä valmiiksi saatu kausi tarkoittaa.

Olen saanut käsikirjoittaa Suomen ulkoministeriölle turvallista matkailua käsittelevän reissuvideosarjan ja artikkelikokonaisuuden.

Olen saanut toimia Discovery Channelin toisena kameramiehenä Through The Wormhole -tieteissarjan Helsingin kuvauksissa sekä olla mukana levittämässä vastasyntyneen Ravintolapäivän ilosanomaa.

Olen saanut valokuvata Linnanjuhlien juontajien potretit ja yhteiskuvan tv-mainokseen.

Olen saanut tehdä paljon.

Aavasaksa

Olen aina halunnut oppia ja tehdä paljon, missä tilaisuuden nähtyään eräät ovat myös surutta käyttäneet innostustani hyväkseen ja polttaneet minut niin lähelle burnoutia kuin mahdollista. Onneksi osasin sanoa ei silloin, kun siihen oli oman jaksamiseni kannalta viimeinen tilaisuus.

Suomi täytti 100 vuotta, ja minusta tuli Suomen Luonnonpäivien lähettiläs.

Samaan aikaan Kaukokaipuusta kasvoi WILDER MIND MEDIA, joka on saanut tuottaa muun muassa Riihimäen Erämessujen (2018) tapahtumaviestintää sekä Fjällräven Suomi -tilin some-julkaisut viimeisen kahden vuoden ajan. WMM:n ydintä onkin toteuttaa visuaalisesti vahvoja kuvatuotantoja sekä vihreitä arvoja ja luontomatkailua edistäviä sisältöjä, joita levitämme tehokkaasti hakukoneoptimoinnin sekä some- ja sisältöstrategioiden voimin. Kaiken takana toimii ystävistä koostuva tehokas tiimi, jonka tekijät ovat alansa parhaita.

ping-helsinki-2017-eino-nurmisto-10
Suomiretki palkittiin vuonna 2017 I’ve found my sweet spot -tunnustuksella. Kuva: Eino Nurmisto

 

On myös tullut aloitettua kaikenlaista: Osallistuin Saku Tuomisen unelmointi-kurssille, jonka jälkimainingeissa syntyi @suomiretki-tempaus. Sitten Inna sai hullun ajatuksen, ja perustimme yhdessä hänen sekä Akun ja Sannan kanssa PING Helsingin.

Kymmenien tuhansien korvanappien kautta on saatu nauraa jo neljän tuotantokauden verran ystäväni Evan sekä allekirjoittaneen juontamalle, mimmiretkeilyn puolesta liputtavalle ja kaikessa ihanuudessaan sekoilevalle Eräloki-podcastille. Palaamme langoille taas pian!

Sain olla mukana tekemässä Retkipaikan ensimmäistä ja sittemmin loppuunmyytyä kirjaa sekä esiintyä Metsien kätkemä TV-sarjan ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa. Vierailimme tuolloin Bengtskärin majakalla ja vasta turisteille avatulla Örön saarella.

Aloitin samoihin aikoihin Latu&Polku-lehden free-toimittajana ja luontokuvaajana, minkä jälkeen olette saaneet lukea lähes jokaisesta lehdestä jutun jos toisenkin. Voin ilokseni kertoa, että tarinat painetuilla sivuilla jatkuvat myös ensi vuonna.

Helvetinjärven kansallipuisto

Ja jotta kaikki ei kuulostaisi liian ruusuiselta, käytin seitsemän vuoden ajan tolkuttomasti tunteja blogin ylläpitämiseen ja omien unelmieni toteuttamiseen, mikä ajoi karille elämäni pisimmän parisuhteen.

Mokasin monesti ja huolella, petin itseni ja haaveeni, ja vetäydyin pienen kuppilan pimeimpään nurkkaan moniksi hämyisiksi illoiksi piehtaroimaan itsesäälissä. Muistelen joskus tuota aikaa ja ainoastaan siksi, että selvisin lopulta sen yli.

Kirjoitin paljon tummia tekstejä, joiden kautta löysin itseni kirjoitajana. Tummuus tarttui myös luontokuviini sekä musteena iholle: The brightest lights cast the darkest shadows.

Tummuus tarttui mieleeni myös ruotsalaisen Erik Blombergin kauniina runona: Do not be afraid of darkness, for in darkness rests the light.

Tummuus myös yhdisti minut ja Kiinan-matkallani tapaamani hollantilaisen tytön, joka oli päättänyt lähteä vaihtoon ja opiskella kielen yhden ainoan runon innoittamana: The dark night has given me black eyes, but I use them to search for the light.

Untitled

Kuin kruununa 2010-luvun päättymiselle sain ensimmäisen kirjani valmiiksi. Myös sieltä voitte pian lukea lisää tummia tarinoita: kustannan ja julkaisen teoksen uuden ajanjakson kunniaksi näillä näkymin helmikuussa 2020. Se, että voin toteuttaa tällaisen unelman ilman lainaa (painotalolle lähtevä lasku on viisinumeroinen, eikä siihen vielä sisälly kaikki), on varmasti parhaita mittareita omissa onnistumisissa.

En ole kuitenkaan koskaan haaveillut olevani rikas paitsi kokemuksiltani, rikas luontoharrastuksiltani ja rikas minua ympäröivistä rakkaista ihmisistä. Rikas siitä, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan eniten.

Haluan olla rikas elämästä, ja se myös on mottoni tulevalle vuosikymmenelle.

Olen kiitollinen siitä, että saan elää unelmaani työskennellen luonto- ja kalastusmatkailun edistämisen parissa. Olen myös kiitollinen kaikista näiden vuosien aikana käyneistä kolhuista, vaikeuksista, epäonnistumisista ja alamäistä, sillä juuri ne ovat tehneet minusta minut. Ja juuri niiden vuoksi siedän painetta enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut sietäväni — ja enemmän kuin kukaan olisi koskaan uskonut minun sietävän.

Matkailun lisäksi mikään ei kasvata yhtä paljon kuin seistä korjattuna ja myöntää olleensa väärässä, ja ottaa siitä opikseen.

Kiitos kaikesta tähänastisesta ja pelkkää parasta pian alkavalle 20-luvulle!

Marinella