On kalakeli; ulkona tuulee ja sataa, mies on lähtenyt joelle. Minä pidän perhovavasta välipäivää ja käyn läpi kahden edellisen viikon aikana taltioimiani valokuvia entiseltä kotisaareltani Gisløyalta.

Vaikka matkustaminen tuttuihin paikkoihin ja tuttujen ihmisten luo aina yhtä ihanaa onkin, nyt on hyvä olla kotona. Viiden viikon kesälomaa ei olla suunniteltu tukkoon, vaan liikumme siten, miten huvittaa – pääsääntöisesti kodin ja Lakselva-joen välillä. Ystäviä on saapumassa kylään, ja muutama tunturiretki on mietinnässä. Hankimme myös uuden ongen, jolla on tarkoitus lähteä koittamaan mereltä pallasta.

Noin muutoin elämä on, kuten isäni sanoisi, hiljaiseloa. Hyvää sellaista.

Gisløyan, entisen kotisaareni maisemia.

Gisløya

Marinella

 

Valokuvia katsellessani minusta tuntuu vuoroin epätodelliselta ja etuoikeutetulta siitä, millaisia päiviä, hetkiä ja kokemuksia olen saanut mieleeni ja muistikortille taltioida. Ilahduttavinta on kuitenkin tällä hetkellä se, että saan koostaa kaikesta kokemastani kirjan, joka kertoo matkastani Gisløyan saarelle sekä pohjoisen omavaraisuuden opiskelusta ja harjoittamisesta.

Jos joku olisi kaksi vuotta sitten sanonut, millaista elämäni tulee olemaan, olisin varmasti naurahtanut. Olen kova haaveilemaan, sen te tiedätte, mutta en olisi voinut kuvitella, mihin polkuni lopulta johtaisi.

Unelmia toki riittää tulevaisuudellekin, joista suurin lienee oma hirsimökki vuonon varrella. Tällä hetkellä olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen ensimmäisistä perunantaimista sekä eilen rakentamastani sipulipenkistä. Porkkanat joutuvat kuitenkin vielä herneiden ja retiisien kanssa odottamaan, sillä sadetta on luvattu muutamille seuraaville päiville.

 

Klon laakso Vesterålen

Vesterålen Skpiness

 

Kuin kruunuksi kahden viikon mittaiselle “etelän lomalle” Vesterålenissa saimme viettää kokonaisen päivän merellä. Kiersimme läheisiä kalastajakyliä, grillasimme laivassa ja puhuimme paljon meriluonnosta sekä alueen historiasta. Kirjoitin puhelimeeni ylös kaiken minkä ehdin ja muistin, täydennykset saan onneksi jälkijättöisesti Laurilta. Hän lukeutuu niihin harvoihin ihmisiin, jotka unohtavat enemmän asioita kuin monet tulevat ikinä tietämään.

Skipnessin päiväretkestä kuulette kuitenkin oman artikkelinsa verran, mutta halusin kuitenkin nostaa kuvaterveisten muodossa Laurin uusimman aluevaltauksen ja herkun, eli purkitetut kalat. Niitä on aivan pakko koettaa toistaa myös täällä pohjoisemmassa, kunhan joki tai tunturijärvi antaa meille saalista.

 

Vesterålen Skpiness