Kesän tietää olevan täällä, kun vuotuinen perhokalastuskurssi Savukosken Kairijoella on julistettu alkaneeksi.

Terveisiä vieläkin syvemmältä korvesta mitä Kuusamo. Ennen kuin maltan aloittaa taannoisen Porvoon seikkailun läpikäynnin, halusin kirjoittaa täältä Korvatunturin tuntumasta. Sodankylän elokuvafestarit ovat takana, ja kylmät väreet juoksentelevat vieläkin Aurora-elokuvan aiheuttamissa jälkimainingeissa. Kokonaisuudessaan upea tarina maahanmuuttajan ja paikallisen välisestä rakkaudesta tuntui todella syvällä ja ehkä juuri siksi, että olen itsein aivan hiljattain tehnyt kodin uuteen maahan. Miia Tervon ensimmäinen pitkä elokuva Aurora on ehdottomasti kaikkien suositusten arvoinen, joten hankkikaa se käsiinne ja katsokaa – myös siksi, että se päättyy viime kesän teema-kappaleeseeni, joka soi napeissa tänne Kairillekin ajaessani. Miten nostalgista!

Entä sitten ne kaikki tutut täällä Kairilla! Kesäläinen, Hinkkanen, Niko, Jukka & co, Janne ja Piia sekä Jani, mikä fiilis!

kairijoki

Ajankulussa ei ole mitään järkeä. Odotan kuumeisesti, että Jarno kaartaa pihaan, sillä viime näkemisestämme on yli 10 vuotta. Opiskelimme yhdessä Kuopion Muotoiluakatemiassa, minä teollisen muotoilun linjalla Jarnon viilatessa kultaa ja hopeaa jalometallien parissa. Aika ei ole erottanut, vaan some on mahdollistanut yhteydenpidon vuosien aikana. En silti malta odottaa, että pääsen rutistamaan tuota suosikki-savolaistani pitkään ja lujaa.

Kello lähentelee puoltapäivää, mikä tarkoittaa sitä, että kurssi potkaistaan käyntiin näillä näppäimillä. Tulevan viikon aikana meidän on tarkoitus paneutua perhokalastuksen oppeihin sekä viettää mahdollisimman paljon aikaa joella. Myös nostalgia on läsnä; kun viime vuonna vietin viikon näissä samoissa merkeissä, Hannu oli silloinkin Lakselvilla, ja erona kaikessa oli vain se, ettemme vielä olleet nähneet mutta soitelleet sitäkin enemmän. Ja hyvänen aika, miten vaikeaa se on täältä Korvatunturin korvesta, jonne kuuluvuudet eivät kanna! Netin sentään saa huonosti toimimaan, mutta eihän se auta, jos haluaa kuulla toisen äänen.

Vaikka odotanin kovasti ensimmäistä yhteistä juhannusta omassa mökissämme Rovaniemeltä saapuvan ystäväpariskunnan kanssa, aion nauttia täysin rinnoin tulevista päivistä, joille on luvattu pelkkää aurinkoa. Kalajumalille tiedoksi, että sitä sadettakin voisi vähän lähettää, tekisi nimittäin hyvää kuville ja videoille, joita olen täällä tänäkin vuonna dokumentoimassa. Mikäli haluat seurata tunnelmia noin suurin piirtein reaaliajassa, laita Insta-tilini seurantaan. Julkaisemme Piian, Jannen ja Janin (kurssin oppaat) kanssa aktiivisesti myös Kairin kanavassa. Kuullaan siis pian!