Eränkävijän nokipannu – korvessa nautittavan kahvielämyksen salaisuus

Nuotiokahvit ovat osa juurevaa suomalaista kulttuuria ja eränkävijöiden perinnettä. Ei siis ihme, että retkeilyvarusteista juuri nokipannu on ansainnut niin erityisen aseman monen luonnossa liikkujan sydämessä.

Vaikka vaihtoehtoja löytyy murukahvista fiinimpiin Aeropress-keittimiin, monet vannovat nuotion loimussa keitetyn kahvin nimeen, sillä vain siten savun ja puun tuoksut sulautuvat juoman aromeihin.

Toisille nuotiokahvin valmistaminen on kuin riitti, toisille se tarjoaa rennon lepohetken ja toivotun tauon päiväpatikasta.

Yhtälailla tämä toisille pelkkä kapine tuo useille sitä suurinta sielun nautintoa, jota metsässä ja tunturin helmoilla voi kokea.

Suotakoon siis mielipiteet kaikille, tässäkin tapauksessa.

Nokipannukahvin salaisuus on sen maku, joka aina hieman muuntuu keittäjänsä käsissä. Kahvin vivahteet vaihtelevat sen mukaan, miten kahvinpuruja lisätään sekä millaisia puruja eli pööniä käytetään.

— Kun yksi keittää kahvinsa hyvin suurpiirteisesti, toinen miettii mittasuhteita harkiten.

— Kun yksi kiehauttaa kahviveden kertaalleen, toinen tekee sen kolmesti.

— Ja kun eräs sekoittaa porot veteen, toinen väistää sitä viimeiseen asti.

— Sitten on meitäkin, jotka kopsauttelevat pannun kylkeen oksalla tai puukon hamaralla.

— Ja heitä, jotka säikäyttävät kahvin tipauttamalla pannun pehmeälle kuntalle.

Usein ensimmäinen kahvikupillinen kaadetaan takaisin pannuun, jotta pinnalle jääneet kahvinporot laskeutuvat pohjalle. Jotkut antavat kuitenkin porojen olla iloisesti sekaisin ja kahvin rauhoittua vasta kupissa.

Vaikka perinteinen eräkahvi nautitaan mustana, sekaan voi lisätä niin maitoa, sokeria kuin vaikkapa nokareen voita. Myös kauramaitoa ja kookosmaitojauhetta kannattaa kokeilla.

Hyvä nokipannu kestää aikaa, kun sitä muistaa huoltaa. Pese pannu aika ajoin: pannun pohjaan jäänyt noki eristää lämpöä, minkä vuoksi veden keittämiseen kuluu enemmän aikaa (keittimellä myös polttoainetta).

Kahvista pannuun kertynyt rasva pilaa herkästi kahvin maun, joten pannu kannattaa välillä pestä astianpesuaineella myös sisäpuolelta.

Ulkopinnan nokisuus sen sijaan vain kaunistaa pannua, joten puhtaaksi sitä ei tarvitse hinkata. Enimmät noet voi kuitenkin pyyhkiä pois paperilla. Pannulle kannattaa myös hankkia oma pussukka, jolloin keitin ei nokea muita varusteita.

Hyvässä nokipannussa on kunnollinen kahva, josta sen saa nostetettua nuotiolta.

Muista, että kahva on kuuma, joten käytä esimerkiksi nahkaista hansikkaa tai keppiä, jolla siirrät pannun kuntalle.

Retkikeittimiin tarkoitetut kevyet alumiinipannut sopivat myös nuotiolle, joskin tulen kanssa tulee olla varovainen. Alumiini nimittäin menee helposti pilalle liian kuumissa liekeissä. Tämän vuoksi monet suosivat teräksisiä kahvipannuja, jotka tosin painavat huomattavasti enemmän. Mutta kyllähän jokaiselle vaellukselle ja retkelle mahtuu mukaan myös luksus-retkeilyvarusteita!

Oma pannuni on alumiinia ja kestänyt monet vaellukset ja retket, kunhan kahvinkeittoa vaan on seurannut tarkkaavaisesti. Tähän kuluva aika ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan, sillä onhan sumpin keittäminen osa luonnon kahvitauon nautintoa!