No. 31 Soho Square

No. 31 Soho Square

Kuulin pari viikkoa sitten kumman tarinan Basso-radion aamusta.

Amerikan alkuperäiskansat suosivat lentokoneiden sijaan (jos hevosilla ei ole mahdollista ratsastaa) junia kulkuneuvoinaan.

Näin siksi, jotta sielukin ehtisi mukaan.

Sielu nimittäin ei kulje samaa vauhtia rinnallamme, vaan saapuu kohteeseen aina päivän tai parin viiveellä.

Ja mitä nopeampi kulkupeli, sitä kauemmin joutuu sisimpämme matkaa taittamaan.
Luonnollisesti.

Tosin siltä se on kyllä aina reissussa tuntunutkin.
– Eikö sinustakin?
– Kyllä. Luonnollisesti.

Minusta taas tuntuu, että oma sieluni seikkailee vieläkin jossain No. 31 Soho Squaren ympäristössä. Pienessä puistossa, jonka reunalla sijaitsee tuo legendaarinen Twentieth Century House.

Ja kun ei sieluni ehtinyt mukaan Georgiaan, meinaa koko Georgian reissu tuntua yhdeltä tragikoomiselta, ilon ja itkun ja naurunkin täytteiseltä elokuvalta, joka huipentui siihen, kun lentokentällä vastassa odotti niin kovin rakkaaksi muodostunut syli, Kallion kodissa illallinen ja kukkia.

Kissa, joka kehrää niin, että siihen herää koko naapurusto.

Kuule sielu, ei siis kiirettä kotiin, jotta ehdin vielä tovin muistella ihanaa eilisiltaa, jolloin ei ollut kiirettä muuta kuin ikävästä toisen syliin.

Ja se syli lämittää enemmän, kuin syysmyrskyn kylmettämästä Lontoosta ostettu harmaa villapaita.

Ja se syli lämmittää enemmän, kuin lumisateen yllättämästä Tbilisistä ostettu kuviollinen villapaita.

This must have been an adventure of a lifetime. Have to say I’ve gone through all the feelings it is possible to feel while travelling alone in Georgia. ? So thank you Georgia, I had a blast! And for you guys to know I still have a bunch of beautiful photos to share both on Instagram and on my travel blog. ? Greetings from Helsinki, Finland! ✌

Kuva, jonka Nella Helsinki (@nellahelsinki) julkaisi 6. 12ta 2015 klo 22.24 PST

Kai minä kohta ostan villapaidan jokaisesta maassa, missä reissaan.

Ja kai sinä olet aina kotona vastassa, kun minä reissaan?