Aika häviää näyttöpäätteen äärellä
En ole eläessäni kirjoittanut, stilisoinut, tarkistanut faktoja ja taas kirjoittanut niin paljon kuin nyt. Pari päivää sitten mahdottomalta tuntunut 190 000 merkin maaginen raja kuitenkin viimein rikkoontui.
Kun kirjoitin esikoiskirjaani Erältä, eräistä, muistan todenneeni useaankin otteeseen, etten koskaan kirjoita täyspitkää romaania. Ajatus tuntui suorastaan absurdilta.
Nyt merkkejä on kasassa jo 193 672, ja minua hirvittää, sillä paljon on vielä sanomatta. Miten kaikki kääntyi taas kerran aivan päälaelleen?
Omaelämäkerrallinen teos on tarina minusta ja kasvustani ihmisenä, sekä Äiti Merestä, kaiken elämän mahdollistajasta. Vaikka on ollut ihana uppoutua Gisløyan muistoihin, alun tarina on ollut tuskainen. Olen nähnyt painajaisia asioista, joita en ole osannut tai halunnut käsitellä, sekä ihmisistä jotka olen jättänyt taakseni. Yhtenä aamuna kärsin hirveästä unihalvauksesta, jonka aikana vieressäni makasi eräs, jota en haluaisi muistaa.
Silti vain muistojensa avulla tietää, kuka oikeasti on.
Omiin tuntoihin ja menetyksiin sukeltaminen on vaatinut aivan äärimmäistä ponnistelua, enkä totta puhuakseni kuvitellut tuosta kaikesta kirjoittamisen olevan näin raskasta. Onneksi sanat ovat löytäneet paperille. Koen kirjoitusprosessin toimineen jopa jonkinlaisena terapiaistuntona, jonka aikana on ollut pakko käsitellä entistä elämää.
Lähiranta on tuonut toivottua irtiottoa sanoista. Silti laskuveden paljastamat kotilot ja kuningasravun kuoret ovat muistuttaneet minua itsestäni – siitä, miten olen aina piiloutunut oman suojapanssarin taa ja tukahduttanut tunteeni, vaikka niistä olisi kannattanut puhua.
Tulevana maanantaina pidämme kustannustoimittajan ja graafikon kanssa palaverin kirjan ulkoasusta, mikä jännittää hyvällä tavalla. Teoksen nimi on kuitenkin vielä mietintämyssyssä, mutta eiköhän sekin synny oikean hetken tullen.
Siihen asti jatkan lauseiden rakentamista ja koetan sanoittaa sen, miten paljon muutto Pohjois-Norjaan on muuttanut minua ihmisenä ja mitä kaikkea tämä matka on minulle opettanut.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.