★ Kaupallinen yhteistyö Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa

Kaukokaipuuta pidempään seuranneet tietävät, että olen matkaillut koko ikäni käsimatkatavaroiden varassa. Varusteiden kevennys, grammanviilaus, on sittemmin tullut tavaksi myös retkeilyssä, mutta oppia ikä kaikki: Kevytretkeilijän oppaan avulla vähensin rinkan painoa pienin muutoksin yli 2 kg verran.

(Uskallan väittää, että tuo kaksi kiloa voi teistä monilla olla 3–5 kiloa, sillä minulla on keventämisestä jo jonkin verran kokemusta.)

Kun vuonna 2015 osallistuin Suomen Ladun järjestämälle Sokosti Challenge -retkeilykursille ja viiden päivän mittaiselle vaellukselle Urho Kekkosen kansallispuistossa, rinkkani painoi vajaa 10 kiloa. Se oli noviisille melko hyvä suoritus mutta ainoastaan siksi että kurssin ohjaajat, Juhani Metsäpelto ja Jukka Nikkilä, karsivat lähes puolet varusteistani. Väen väkisin minun piti kuitenkin saada pakata mukaan yksi ylimääräinen t-paita, jolle Juhani naureskeli: “Et käytä sitä kuitenkaan.”

Hän oli oikeassa.

Aivan turhaan kannoin mukanani myös kamerajalustaa parin vuoden takaisella Nepalin vaelluksella. Tuon surullisen ja opettavaisen mutta lopulta hyvin päättyneen vieraskynäni voitte lukea Ossi Määtän Kevytretkeilijän opas -teoksesta (SKS, 2020), jonka sain tovi sitten käsiini. Ja millainen teos se onkaan!

 

Grammanviilaus

 

Modernin kevytretkeilyn historia Suomessa yltää vähintään 1990-luvulle, ja se on tällä hetkellä nopeiten kasvava retkeilyn alalaji. Vaikka superpitkiä vaelluksia on tehty kautta historian etenkin Jenkeissä, ja vaikka aiheesta löytyy paljon tietoa englanniksi, suomenkielinen opas puuttui – kunnes eräkouluttaja ja retkeilytoimittaja Ossi Määttä kirjoitti sen.

SKS:n kustantama teos sekä sen sivuilta löytyvät, insinööriksi kouluttautuneen esikoiskirjailijan selkeät listaukset ja neuvot oman rinkan keventämiseen vastaavat kasvavaan kysyntään. Suomalaisissa erämaissa testattu tieto on tuoretta ja luotettavaa, ja kirjan faktoissa on menty paikoitellen todella syvälle.

Aivan kuten varustepoliittisessa tietokirjassa kuuluukin.

Retkipeiton kiinnitys paikoilleen. Kuva: Ossi Määttä

Kirjan esipuheen on kynäillyt retkeilykirjailija ja -toimittaja Jouni Laaksonen, minkä lisäksi pitkän matkan vaeltajat Suvi Ahonen ja Teemu Hartikainen kertovat omat tarinansa allekirjoittaneen lisäksi. Koska minulle on ollut blogin alkuajoista asti ominaista jakaa myös ne elämäni surkeimmatkin sattumukset, kirjassa julkaistu tarinani on mallia “vaikeuksien kautta voittoon”. Mikään tässä elämässä ei ole opettanut minua yhtä paljon kuin matkailu, ja sen vuoksi olen todella iloinen, että pääsin kertomaan kokemastani näin hienon kirjan sivuille ja vieläpä aivan mainioon joukkueeseen.

Jo pidempään Ossin Kevyesti kairassa -blogia seuranneena olin toki osannut uumoilla, mitä tuleman pitää, mutta en silti arvannut odottaa näin kattavaa ja hyvin toimitettua pakettia. Sen vuoksi haluankin tässä yhteydessä lähettää terveiset ja kiitokset myös kirjan kustannustoimittajalle Anna Revitzerille. 

 

Kevytretkeilijän opas - grammanviilaus

Vaikka saaga 2020 on vasta aluillaan, Kevytretkeilijän opas on takuulla yksi vuosikymmenen kiinnostavimmista retkeilykirjoista. Selkeiden, hyvin kirjoitettujen ja informatiivisten mutta ei lainkaan puisevien tekstien ansiosta huomasin istuneeni kirjan parissa yhtä soittoa neljä tuntia. Aika katosi kuin kevyesti etenevä eränkävijä aavan tunturinummen horisonttiin, jonka yötön yö on taas tänäkin vuonna valaissut.

— KAUKOKAIPUU

Kevytretkeilijän oppaan luettuani päätin ottaa haasteen vastaan ja punnita mutu-tuntuman pois.

Järkytyin. Luulin retkeileväni kevyesti.

Ossin kirja ei vain tarjonnut hyviä oivalluksia parempiin valintoihin, vaan se todella sai minut tajuamaan, miten paljon järkevämmin varusteensa voi valita ja pakata.

Palaan itse kirjaan hieman tarkemmin artikkelin lopussa, mutta nyt haluan paljastaa teille mitä perus varusteeni oikeasti painavat ja miten paljon olen tämän opaskirjan avulla pystynyt viilaamaan pois oman repun painosta. Kirjassa on niin paljon hyviä vinkkejä, että keskityn tässä julkaisussa keventämään kenttäkeittiötäni sekä vaatevarustusta, sillä niistä on Ossinkin mukaan helpoin aloittaa.

Tältä kenttäkeittiö näyttäisi, jos pakkaisin kaiken miettimättä.

grammanviilaus - kevytretkeily

Kenttäkeittiön paino: 1.4 kg vs. 810 g

Yllä olevassa kuvassa näette perinteisen kenttäkeittiöni, jonka pakkaisin mukaan ajattelematta. Ossin vinkeillä voisin kuitenkin keventää sitä seuraavanlaisesti mitään uutta hankkimatta:

  • Nalgene 1L, 180 g vs. PET-pullo 1.5L, 40 g
  • Primus-keitin, 440 g
  • Kaasu, 230 g
  • Tulukset, 29 g vs. jätä kotiin
  • Tulitikkuaski, 10 g
  • Kannellinen Tupperware-astia, 130 g (voisin jättää kotiin, jos söisin pussiruokia)
  • Taittolusikka, 20 g
  • Kupilkan kuppi, 100 g vs. Wildo Fold-a-cup, 25 g
  • Tiskisieni, 5 g
  • Pesuainepullo, 15 g vs. jätä kotiin
  • Suola, 15 g vs. jätä kotiin
  • Puukko, 240 g (voisi keventää)
  • Yhteensä: 1,4 kg vs. 1,1 kg
  • Pois painosta: -590 g
  • Kevyimmillään: 810 g

En totta puhuakseni ole näiden vuosien aikana koskaan ajatellut, miten painava juomapullo Nalgene onkaan tavalliseen kaupan muovipulloon verrattuna. Mutta on Nalgenessa puolensakin: Suuren suuaukon vuoksi pullo on helpompi täyttää matalista tunturipuroista, minkä lisäksi se myös toimii kuumavesipullona. Nimittäin, makuupussin lämpötilaa voi nostaa usealla asteella sujauttamalla jalkopäähän kuumalla vedellä täytetyn pullon. (Muista kuitenkin kiertää korkki tiukasti kiinni!)

Kupilka on kierrätettävän materiaalinsa puolesta ikisuosikkini, minä lisäksi se on myös todella kuvauksellinen. Jos minun pitäisi kuitenkin grammata painoa rinkasta, valitsisin lempikupin tilalle Fold-a-cupin, josta myös Ossi vinkkasi kirjassaan. Olin unohtanut, että omistan sellaisen. Pärjäisin myös varmasti ilman tuluksia ja pesuainetta, jota käytän kyllä todella harvoin noin ylipäätään. Suolaa ei kyllä myöskään erikseen tarvisi kantaa mukana.

Marttiinin buscraft-puukon voisin tottakai korvata kevyemmällä mutta koen, että puukkoon pitää pystyä luottamaan 200 %. (Kalastusreissulle ottaisin lisäksi Rapalan filetin (100 g) sekä ohuen leikkuualustan (200 g) ja roimasti suolaa.)

 

Varusteet

 

Tupperwaren kannellinen ruokakulho on omiaan ruoan hauduttamiseen. Voitteko kuvitella, että tuo kuvan yksilö on jo 16 vuotta vanha? En minäkään. Hieman painava se on, mutta vertailun vuoksi todettakoon, että paljon käytetty Orthexin muovilautanen painaa 110 g, eikä siinä ole kantta.

Jos valitsisin kevyemmän puukon (esim. 80 g Mora, kuten Ossin kirjassa) ja söisin pelkkää pussiruokaa (eli grammaisin Tupperin pois), kenttäkeittiön lopullinen paino olisi 810 g. Se on jo hyvänlainen ero alun lähtötilanteeseen, joka oli 1.4 kg.

Mutta toisaalta, ovatko kaupan pussiruoat yhtä kevyitä kuin kotona kuivatetut ja valmiiksi pussitetut annokset? Harvoin, useimmin eivät, joten tässä tapauksessa panostaisin mieluummin kotona kuivattuihin annoksiin ja kantaisin Tupperia mukanani, sillä se on yksinkertaisesti mahtava ruokailuastia. Ja siinä on myös hyvä liottaa/hauduttaa/turvottaa kuivattuja ruokia.

Huom. Olen punninnut varusteet kotoa löytyvällä digitaalisella puntarilla, joka näytti Nalgenen painon 180 grammaan, kun taas Ossin kirjassa painoksi oli merkitty 176 grammaa. Luvuissa voi siis esiintyä pientä heittoa, sillä käyttämäni puntari ei ole yhtä tarkka kuin Ossilla. 

 

gramanviilaus - kevytretkeily

Jos ei ole pakko viilata grammoja, hemmottelen itseäni AeroPress-kahvinkeittimellä. Tuo kuvan metallimuki muuten painaa 100 g, saman verran kuin Kupilka.

Vaatteiden paino: 3.7 kg vs. 2.28 kg

Rakastan villapaitoja! Mutta en olisi ikinä uskonut luottovarusteeni painavan 680 grammaa. Se on enemmän kuin makuualustani, joka painaa 640 g.

Vaeltaessa minulla olisi ylläni Arcteryxin ohut tekninen pitkähihainen (120 g) sekä Fjellun Keb Trousers -housut (660 g) ja Guidelinen kuoritakki (460 g) mutta vain, mikäli sää olisi todella viileä. Lasken siis takin ennemmin mukaan repun painoon, jotta tilanne olisi todenmukaisempi. Sormia lämmittäisivät merino-sormikkaat (60 g), päätä puuvillainen buffi (30 g) ja kaulaa merino-buffi (40 g). Merino-buffi on minulle päähineenä aivan liian kuuma, joten päässä pitäisin puuvillaista buffia.

Tykkään yleensäkin vaeltaa kevyemmässä varustuksessa, sillä minulle tulee liikkuessa aina todella kuuma. Olen monesti kulkenut sortseissa vielä silloin, kuin muilla on pitkien vaellushousujen alla merinot tai tekniset pitkälahkeiset. Jätän kuitenkin tässä tapauksessa shortsit (230 g) pois.

Nämä alla listatut varusteet pakkaisin rinkkaan sen suuremmin painoa miettimättä, jos lähtisin esimerkiksi 5-7 päivän vaellukselle syysaikaan ennen lumia:

  • Villapaita, 680 g vs. Arc’teryx Cerium LT Hoody (850 CUIN), 320 g
  • Guideline vedenpitävä ja hengittävä kuoritakki, 460 g
  • Keb Touring Down (800 CUIN) -untuvatakki, 600 g vs. jätä kotiin ja ota kolmas merinopaita 200 g
  • Keb Eco-shell Trousers, 600 g vs. Marmot, 260 g
  • Vara-merinokerrasto nukkumiseen, 280 g
  • Devoldin merinohousut, 180 g
  • Aclima WarmWool-merinopaita hupulla, 400 g
  • Kahdet merinosukat, yhdet alushousut, urheilutoppi yht., 180 g
  • Villasukat, 120 g vs. jätä kotiin
  • Villakynsikkäät, 80 g
  • Villapipo, 120 g
  • Yhteensä: 3,7 kg vs. 2,48 kg
  • Pois painosta: -1,42 kg
  • Kevyimmillään: 2,28 kg

Kirjan vinkkien avulla sain kevennettyä vaatteiden painoa 1,5 kg verran. Kun tähän vielä lisätään kenttäkeittiön kevennys, päästään jo karvan yli kahteen kiloon. Se on mielestäni todella paljon, sillä en ole tässä tapauksessa hankkinut mitään uutta vaan ainoastaan järkeistänyt valintojani.

Esimerkiksi villapaidan tilalle minun kannattaisi ennemmin ottaa Arc’teryxin untuvatakki ja jopa korvata sillä Fjellun vastaava, sillä ryxi on takkina kevyempi ja silti aavistuksen lämpimämpi. Vaan miksi sitten olisin alunperin pakannut Fjellun takin? Koska se on sininen ja pidän väristä enemmän. (Arc’teryxin takki on kirkkaan vihreä.) Grammat eivät kuitenkaan valitettavasti kysele lempisävyjä, minkä vuoksi minun kannattaa ehdottomasti ottaa vaelluksilleni jatkossa ryxin takki ja varmuuden varalle vaikka kolmas merinopaita, mikäli kokisin sitä tarvitsevani. (Tuskin.)

 

Varusteet

 

Sivuhuomio: Hyvä tietää painoluokista

Kevytretkeilyssä puhutaan erilaisista painoluokista. Tavallinen varustus, joka on kasattu ilman erityistä ymmärrystä tai huomiota tavaroiden painosta, on yleisesti 10–25 kg. Päivämatkojen pituudet ovat tyypillisesti 10–20 kilometriä.

Kevytvarustus määritellään useimmiten alle 7–9 kg peruspainoksi, eli repun painoksi ilman ruokaa ja polttoainetta. Tällä painolla varustuksen keveyteen on jo käytetty systemaattista huomiota, ja turhia esineitä on jätetty pois. Päivämatkojen pituudet ovat tyypillisesti 20–30 kilometriä.

Ultrakevyt varustus määritellään tiukasti alle 4,5 kg peruspainoksi. Suomen oloissa alle 5,5 kg peruspainon repusta voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla puhua jo ultrakevyenä. Päivämatkojen pituudet ovat tyypillisesti 30–45 kilometriä.

Superkevyt varustus (Super ultralight, SUL) on hyvin minimalistinen varustus suotuisiin olosuhteisiin. Sen määritelmänä on alle 2,3 kg peruspaino. Varusteina on käytännössä pieni tarppi, ohut patja ja retkipeitto, pakattuna kevyeen reppuun. Usein SUL-vaellukset on tehty testimielessä omia rajoja hakien. Näin kevyt varustus mahdollistaa myös useamman päivän mittaisen polkujuoksun.

 

Retkeilyvarusteet

Kaukokaipuu suosittelee

Kevytretkeilijän opas

Kustantaja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Kirjailija: Ossi Määttä
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 238

Runsaasti käytännön vinkkejä antava opaskirja auttaa retken suunnittelun jokaisessa vaiheessa. Miten valita oikeat kengät ja millaisia reppuja pitkillä vaelluksilla suositaan? Miten hoitaa vaelluksen ruokahuolto ja mitä ottaa mukaan metsässä yöpymistä varten? Määtän suosituslistojen avulla voit pakata mahdollisimman kevyet mutta riittävät varusteet erilaisiin olosuhteisiin.

Tutustu lukunäytteeseen.
Katso sisällysluettelo.
Tilaa omasi!

Lue Ossin blogia.

Ajatuksia kirjasta

Oppaan ensimmäisessä osassa käsitellään kevytretkeilyn tematiikkaa, historiaa ja itse lajia, kun taas toinen osio pureutuu tiukasti varusteisiin ja materiaaleihin. Monet nimet ja brändit olivat itselle vielä vieraita, mikä ei toki haitannut, sillä tieto oli pureksittu auki todella hyvin. Nyökyttelin paljon itsekseni, tekstiä oli helppo lukea.

Huomasin kaipaavani lisätietoa kevyistä makuupusseista, en nimittäin voisi kuvitellakaan nukkuvani pelkällä untuvapeitolla. Aivan hirveä ajatus. (Nauroin ääneen, älkää ottako tätä vakavasti.) Toki untuvapeitto on nimenomaan kevytretkeilijän valinta ja oikeutetusti hyvin esillä kirjassa, mutta jäin silti pohtimaan, mikä voisi olla paras ja kevyin makuupussi retkeilijälle, joka kaipaa muumioitua yöksi? Mikäli kuitenkin joskus sekoan ja hankin untuvapeiton (tämä alkoi oikeastaan kiinnostaa jo heti), voisin nukkua lämpimämmin untuvatakki yllä (vinkki kirjasta). Untuvahousut minun pitäisi kuitenkin hankkia, sillä pyrstöni jäätyy helposti.

Ja vaikka untuvapeitto sekä untuvahousut toki keventäisivät kukkaroa, ne myös keventäisivät kantamusta, sillä makuupussini painaa 1,6 kg. Mennään majoitusvarusteisiin kuitenkin seuraavassa artikkelissa.

 

Untitled

 

Kolmas ja kirjan päättävä osio kannustaa lukijaa haastamaan itseään sekä pakkaamaan seuraavalle vaellukselleen aavistuksen kevyemmin kätevien pakkauslistojen avulla. Riemastuin niistä valtavasti ja sisäinen excel-nörttini hyrisi tyytyväisenä. Selkeää, kiinnostavaa ja ennen kaikkea informatiivista, piirulleen punnittua tietoa. Ah!

Kirja on lukukokemuksena tuhti, mutta Määtän kieli keventää tekstejä hyvin. Olisin mieluusti lukenut enemmän tarinoita vaelluksilta, mutta silloin tietokirja olisi varmasti turvonnut tiiliskivimäiseksi järkäleeksi. Onneksi meillä on Kevyesti kairassa -blogi, ja kuka tietää ehkä tulevaisuudessa myös uusi tarinallisempi teos, joka jatkaisi Määtän hienosti alkanutta kirjailijan uraa.

 

Untitled

 

Vaikka et mielisi pitkälle vaellukselle, Kevytretkeilijän opas tarjoaa erinomaisia vinkkejä jo yön yli retkien tai muutaman päivän mittaisten reissujen keventämiseen.

Vielä kerran onnea hienosta kirjasta, Ossi! Se jää elämään retkeilykirjallisuuden historiaan helmenä, jonka soisi löytyvän jokaisen eränkävijän kotikirjastosta.

Jatkan grammanviilauksesta vielä toisenkin artikkelin verran. Paneudun siinä majoittumiseen, EA/hygienia-pakkaukseen, korjauspussin sisältöön sekä kamerakalustoon, jota myös grammasin tovi sitten. Uusi tulokas on vielä esittelemättä täällä blogin puolella, joten palataan aiheeseen pian!

 

Valtavaaran-monni-1

Varusteet

Erältä, eräistä - Marinella
1. painos

Tilaa Erältä, eräistä

Sivumäärä: 198
Julkaistu: 27.3.2020
ISBN: 978-952-94-2956-1
Kirja: Kovakantinen, sidottu
Koko: 240 mm x 210mm
Hinta: 29 €, sisältää postituskulut Suomessa

Ostamalla kirjan tuet luonnon monimuotoisuutta: 10% kirjan myyntivoitosta lahjoitetaan Luonnonperintösäätiölle vanhojen metsien suojeluun.


Osta
Vaellus ja retkeily

Retkeilyoppaatja varustevinkit

Kaukokaipuun retkeilyoppaista löydät kaiken tärkeän ja oleellisen tiedon onnistuneen retken suunnitteluun: Millainen teltta sopii minulle? Millainen retkikeitin kannattaa hankkia? Mitä ruokaa kannattaa varata viikon vaellukselle? Mitkä ovat parhaat talviretkivarusteet? Entä mistä löytää parhaat retkeilykohteet ja rauhalliset retkeilyreitit?

Valokuvausvinkit ja objektiivisuositukset

Valokuvausvinkkeihin

Privacy Preference Center