Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Kirjotat ehkä maailman kauneiten <3 On ollut ihana nää vuodet seurata sun matkaa siihen kaikkeen mitä nykyään teet! 🙂 Mahtavaa! Mä haluan tulla tänne kuuntelemaan sua <3 Ja vähän ehkä myös sitä Rantalaa 😉
Tämä kirjoitus, taas niin hieno, saa kyllä hinkumaan tuonne koulutukseen. Hmmmm. Sinä ja Riku Rantala, aika kovaa settiä!
Hei, pakko kommentoida ja kiittää hienosta blogista josta huomaa, että kirjoittaminen ja sanojen kanssa leikkiminen on kuulunut elämääsi jo kauan. Tekstejä on aina mukava lukea ja hienot kuvat tukevat tarinaa. Toivottavasti saat rennon ja heittäytyvän yleisön Mondo kouluun. Suomalaisilla on yleensä tyylinä istua flegmaattisina ja hiljaa. Olin viime kerralla koulutuksessa ja avasin suuni ja oikein hävetti, kun kukaan muu ei vastannut puhujan kysymykseen.
Sun persoonasi ja aitous ovat ne syyt, miksi mä olen jokaisesta huomaamastani päivityksestä todella iloinen. Mä olen blogistasi innoissani kuin penskana aamusta, jolloin sai avata joulukalenterin luukun – huomattuani tuoreen päivityksen koitan malttaa mieleni, että saan aikaa, voin keittää kahvit ja istua rauhassa lukemaan mieluiten niin, että näen kuvat näytöltä enkä puhelimesta.
Kirjoittamisesta sen verran, että olen aina ollut laajasanainen ihminen. Sellainen, joka puhuu puhuessaan liikaa ja turhan nopeasti, eikä ole kovin hyvä tiivistämään sanomaansa. Kuvittelin, että opiskelun aikana minusta muovautuisi sanaseppo, joka kykenee kuittaamaan aikasemman monta kappaletta vaatineen tulvan lauseella tai parilla. Noh, aika paljon olen opiskellut, eikä tekstit ole mihinkään lyhentyneet.
Tiedän, että tässä ei olisi erityistä ongelmaa ellei siitä tekisi ongelmaa. Jostain syystä tiiviys ja sujuvuus on itselleni ihanne – tila joka todistaisi älyllisen kyvykkyyden parhaiten. Se, että ajattelee, mutta rönsyää on (muka) huomattavasti vähäpätöisempää. Ihan kuin se olisi eräänlainen osoitus kypsyttämättömyydestä ja kyvyttömyydestä jäsentää ajatuksiaan. Toisaalta, parempi kasa sekavia ajatuksia ja huomioita kuin ei lainkaan sanottavaa. One can talk without actually saying a single thing. Kai sama pätee kirjoittamiseenkin.
Minulle hyvä kirjoittaja on sellainen, jonka lauseissa ja ilmaisuissa ei ole ylimääräistä. Sellainen, jonka kieli on rikasta, kekseliästä, mutta taloudellista. Ehkä tässä iässä voisi kuitenkin olla aiheellista myöntää, ettei se ole minulle millään tavoin luontaista ja että on oikeastaan aika tarpeetonta haaveillakaan moisesta. Muille omien tekstiensä laatua pähkäileville minä olen sanonut sadasti, että turha on itse toimia sensuurina – tehköön sen muut. Itsekritiikki ei aina ole erityisen rakentavaa. Tätä pitäisi kai soveltaa omaankin kirjoittamiseen.
Voi sinä ja sun Stam1na-paita ja metrosta myöhästymiset. Sydän. Kiitos, että olet tehnyt tän blogin ja kerrot elämästäsi ja olet just niin sä!