Ulkomailla opiskelu - unelmista mahdollisuuksiksi

★ Kaupallinen yhteistyö EF Educationin kanssa

Ulkomailla opiskelu – unelmista mahdollisuuksiksi

“Success is no accident. It is hard work, perseverance, learning, studying, sacrifice and most of all, love of what you are doing or learning to do.”

– Pele

Kulunut kesä on ollut monellakin tapaa merkityksellinen: toukokuussa sain kertoa #Metsävisa’n 8.–9.-luokkalaisille finalisteille siitä, miten minusta tuli minä. Selvisin ilmeisen hyvin, vaikkei minulla ollut aluksi ajatustakaan, mistä lähtisin tätä kaikkea purkamaan. Kevään mittaan osallistuin myös Luonto-liiton luontokuvahaasteeseen, jonka voittajaluokalle pääsin pitämään oman kuvaustunnin. Nyt syyskuussa osallistun Suomen Luonnonsuojeluliiton, Måndagin ja Sitran vetämään Tankki-hankkeeseen, jossa pääsen mentoroimaan 18–25-vuotiaita nuoria ja etsimään porukalla kestävämpiä ratkaisuja arkeen – kuulette meistä pian!

Toisin sanoen, olen päässyt kuluvan vuoden aikana tapaamaan aivan äärimmäisen lahjakkaita nuoria – yksilöitä, jollaiseksi en koskaan kokenut itseäni, minkä vuoksi kirjoitin myös siitä, miltä tuntuu olla koko koulun surkein oppilas.

Tällä kertaa EF EDUCATION haastoi minut pohtimaan, miten ulkomailla opiskelu on vaikuttanut nyky-minääni sekä siihen, mitä saan tänä päivänä tehdä työkseni. Matoon oli helppo tarttua, sillä vastaus on hyvin yksiselitteinen: jos en olisi lähtenyt opiskelemaan ulkomaille Italian Faenzaan, tuskin kirjoittaisin Kaukokaipuuta, mikä taas tarkoittaisi sitä, että koko urani ja elämäni olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä aivan toisenlainen. Kaukokaipuu on toiminut referenssinä ja portfoliona outdoor-toimittajan ja luontokuvaajan urallani, ja matkailusta tuskin koskaan olisi tullut työni, ellen olisi uskaltanut reissuun silloin, kun se pelotti kaikkein eniten.

Kaikki tämä lähti vaihto-opiskelusta, jonka en vielä silloin tiennyt olevan elämäni suurimpia päätöksiä.

Olen usein sanonut, että paras tapa ymmärtää maailmaa ja sen kulttuureja on matkailla – mahdollisimman paljon. Nykymaailmassa, jossa ilmastonmuutos on vakava ongelma, sitä kuitenkin haluaa ja kokee velvollisuudekseen vähentää lentämistä ja sen aiheuttamia päästöjä, mistä johtuen olisikin hienoa, jos ihmiset voisivat viettää ulkomailla pidempiä aikoja. Ongelma on perustavanlaatuinen ja juontaa juurensa työkulttuuriimme, joka ei mahdollista kuin lyhyitä lomapyrähdyksiä silloin tällöin sen kuukausia odotetun kesäloman lisäksi, minkä vuoksi haluaisin haastaa teistä jokaisen miettimään uravalintojanne – teetkö juuri nyt sitä, mistä haaveilet?

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain aivan toisin.

Sitä myös harvoin miettii, miten yksi kielikurssi tai vaihto voikaan muuttaa koko elämän – oli minkä ikäinen tahansa.

Ulkomailla opiskelu on kohentanut itsevarmuuttani ja ajatuksia vapaudesta: siitä, että minä pystyn mihin tahansa, vaikka sitten elättämään itseni reissaamalla, valokuvaamalla ja kirjoittamalla. Kuten monet teistä tietävät, Kaukokaipuu syntyi Italian Faenzassa viettämäni vaihtarikevään aikana, jolloin minun piti dokumentoida tekemiseni opintopisteet saadakseni. Kotiin palattuani blogi ei suinkaan hiljentynyt vaan jatkui omien reissujen kirjastona, joka täytti viime helmikuussa kokonaiset 10 vuotta.

Tuntuu absurdilta, miten tämän ikäisenä voi puhua tehneensä jotain yksittäistä asiaa niin kauan, mutta kaikki kiitos sille, että uskalsin aikanaan lähteä opiskelemaan ulkomaille.

Kymmenen vuotta Kaukokaipuuta on opettanut paljon, näyttänyt paljon, yhtälailla ottanut ja antanut paljon. Sivustoni on mahdollistanut minulle projekteja, kuvauskeikkoja, matkoja ja auttanut toteuttamaan unelmiani enemmän kuin mikään tai kukaan muu elämässäni. Tämä on ollut elämäni paras työnäyte.

EF lupaa muuttaa unelmat kansainvälisiksi mahdollisuuksiksi, enkä epäile sitä hetkeäkään. Kun sinulla on mahdollisuus lähteä reissuun, on loppu kiinni itsestä: päätätkö tarttua tilaisuuteen vai jäätkö mieluummin kotiin, josta unelmat tulevat sinua melko harvoin hakemaan. Uuden kielen ja kulttuurin opiskelu sekä tapaamasi ihmiset avaavat parhaassa tapauksessa elämänmittaisia mahdollisuuksia.

Minulta kysytään usein, mikä mielestäni on parasta elämässä. Siihenkin on helppo vastata: koskaan ole liian myöhäistä oppia jotain uutta. Kielikurssit ja ulkomailla opiskelu eivät katso ikää, taustaa tai sukupuolta, ja sen vuoksi – isä ja äiti, hengittäkää – minun pitäisi kai seuraavaksi opetella elämään ja kommunikoimaan norjaksi.

Se on kuitenkin toinen tarina, johon palaan, kun aika on kypsä. Nyt haluan vain kannustaa teitä kaikkia miettimään seuraavia liikkeitänne ja sitä, olisiko se sittenkään niin hullua lähteä ensi vuonna opiskelemaan ulkomaille?

♥