Asioita, joita voi tapahtua vain minulle: Aloitin viime marraskuussa ilmastodieetin ja lupasin puolittaa lentomatkailuni vuoden 2018 aikana.
Vuosi alkoi hyvin.
Kesäkuussa rakastuin Oslossa asuvaan lohimieheen.
…
Miten ilmastodieetti on sujunut?
Lensin viime vuonna 10 maassa, mennen tullen ja maan sisäiset lennot yhteen laskettuna 29 kertaa; kaksi meno-paluuta Suomessa sekä yhden meno-paluun Thaimaahan plus viisi maansisäistä lentoa. Loput lentelin Euroopassa.
Hävettää.
Muistatte varmaan, vietin viime marraskuun Thaimaassa, ja sille oli syynsä. Syyt ja sen seuraukset sijoittuvat kuitenkin tulevaisuuteen, tarkemmin sanottuna syksyyn 2019, joten jätetään jotain vielä odottamaan oikeaa hetkeään.
Thaimaan reissu oli tavallaan hieno mutta lopulta aivan hirveä. Puolessa välissä tapahtui se, mitä olin osannut odottaa: ”Miksi minä olen täällä, kun voisin olla kuukauden Lapissa?”
Julkaisin ajatukseni kauhunsekaisin tuntein, sillä MILLOIN MUKA OLISI HELPPOA TAJUTA TEKEVÄNSÄ VÄÄRIN. Keskustelut ilmastonmuutoksesta olivat kaikkialla, ja minä vain lensin.
Lensin, lensin ja lensin.
Lal – la – laa!
Lentelin lisää.
Kulutin, tuhlasin ja söin kai päivittäin lihaa – aivan kuin aina.
Turhauduin ja päätin aloittaa ilmastodieetin, jonka tuloksena lupasin puolittaa lentoni vuoden 2018 aikana. Vahvastihan se alkoi, kunnes lohimies nappasi kai elämänsä isoimman vonkaleen. Siinä ei ollut mitään vastaan panemista; on helppoa luulla tietäneensä, mitä rakkaus tarkoittaa, kunnes rakastuu oikeasti. Ja on helppoa luulla tietäneensä, mitä tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat, kunnes löytää ihmisen, joka arvostaa samoja asioita kuin sinä – ja ennen kaikkea sinua.
”Meidän on muutettava elämäntapaamme perustavanlaatuisesti”, linjaa IPCC tänään Suomen aikaa aamuyöllä julkaisemassaan vuosisadan tärkeimmässä ilmastoraportissa.
Mutta mennään nyt niihin tuloksiin: Olen tänä vuonna lentänyt kerran työmatkalle Kuusamoon, kun en valitettavasti saanut käyttää junaa vaikka sitä kysyinkin – aikataulut olivat liian tiukat. Harmitti. Viime vuoden kesällä, jo ennen lopullista ilmastoahdistustani Thaimaan Chiang Maissa, olin varannut vaellusmatkan Nepaliin, jonne lensin kuluvan vuoden maaliskuussa. Sen jälkeen olen käynyt kaksi kertaa pussailemassa Norjassa, ja torstaina lennän sinne kolmannen kerran.
Mikä sitten ajoi pisteeseen, josta ei vain enää ole paluuta? Se, kun tajusin, että matkustan nähdäkseni ja kokeakseni maailman luontokohteita, jotka eivät yksinkertaisesti kestä kaiken tämän matkailun – minunkin – aiheuttamaa painetta.
Matkailen luonnon perässä vain tuhotakseni luontoa.
H e l v e t t i.
Asia on ihan saatanan vaikea ja aivan liian iso ymmärrettäväksi, muutoinhan me kaikki olisimme jo tehneet elämässämme parempia ja kestävämpiä valintoja. Tilannetta ei helpota se, että jouduin hankkimaan auton, jotta pääsen kulkemaan tulevan kirjani kohteisiin ja ylipäätään liikkumaan Suomen luontokohteisiin; koko homma aivan käsittämätön paradoksi, ja aina kun saan ääneni kuulumaan missä tahansa mediassa, puhun etenkin kansallispuistoihin ohjattavan julkisen liikenteen puolesta. En siis missään tapauksessa anna itselleni synninpäästöä, vaikka ajankin diesel-autolla ja koetan jakaa kimppakyytejä niitä käyttäville. Kiitos siis Timolle mitä loistavimmasta videosta Voiko autolla enää ajaa?
Vaikka esikoiseni sisältääkin paljon minulle ominaista nuuskamuikkustelua, istahtaa teos tietokirjojen hyllyyn. Se on yksi syy, miksi muutin määrittelemättömäksi ajaksi tien päälle: jotta voisin oikeasti todentaa, mitä todella tarvitsen.
Ja jo tässä vaiheessa voin kertoa sen olevan todella vähän.
Olen jo ajat sitten luopunut ylenpalttisesta kuluttamisesta ja shoppailusta, vähentänyt radikaalisti lihansyöntiä, ja nyt viimeisimpänä onnistunut en vain puolittamaan vaan alittamaan viime vuoden lentämiset. Mutta koska prosessi ei ole koskaan valmis, ja koska mies asuu edelleen Norjassa, on minunkin jossain vaiheessa tehtävä valintoja – arvaatte varmaan, rakkaus voittaa.
Lienee selvää, että Kaukokaipuun kymmenvuotisella matkalla on yksi aikakausi tullut päätökseensä: maailmalla juoskentelu ja siitä hehkuttaminen. En toki tarkoita, ettenkö joskus julkaisisi tarinoita suolaisten vesien kalareissuista tahi Nepalista, joka on vielä käsittelemättä, mutta kuten olette varmasti huomanneet, jutut ovat painottuneet kotimaanmatkailuun ja sitä kautta Skandinaviaan.
En haluaisi ajatella kaikkia niitä lentomatkoja ja entisellä elämisellä aiheuttamiani turhia päästöjä, joita olen vuosien saatossa synnyttänyt, mutta seison korjattuna ja teen jatkossa parhaani. Ja siihen minä haastan mukaan ihan jokaisen, sillä vaikka matkailu ihanaa onkin, niin sen voi tehdä fiksummin ja kestävämmin. Kannatan edelleen ajatusta, että kun kaikki ihan tosissaan vähentävät, ei kenenkään tarvitse kokonaan lopettaa.
Jokainen meistä niin kutsutuista vaikuttajista, influencereista, antaa kasvonsa jonkin asian puolesta. Ja minä en enää yksinkertaisesti pysty katsomaan peiliin, jos en tee asialle jotain, joten teen, ja kannustan sinuakin tekemään.
Maailma ei muutu, jos me emme muutu. Maailma tarvitsee ja ansaitsee ihan yhtä paljon rakkautta kuin se oma lohimieskin.
Lue myös, seuraa ja tule mukaan:
10 asiaa, jotka kaikkien on hyvä tietää uudesta ilmastoraportista
HS.fi:n uutisointi ilmastoraportista
Yle Areenan Ilmastouutiset
Ilmastomarssi 20.10.2018
POW – Pelastetaan talvi
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Juuri tästä eilen pitkällä luontokävelyllä puhuttiin. Lentäminen on niiin ihanan helppoa ja nopeaa! Vasta tänä vuonna alkanut aiheuttamaan kunnolla maailmantuskaa. Mutta rakkauden kohteelle ei toki mittään voi. Jos sydän vetää, on mentävä <3 Mie tiiän! 🙂
Sinä tiedät. <3 Ja kiitos kun olit mukana tällä matkalla, heti kun se alkoi. Tuun aina kantamaan sitä muistoa mukanani. 🙂
Kiitos. Rohkeudesta, järkipäätöksistä ja siitä että jatkat kirjoittamista, vaikka pelästyinkin otsikkoa ihan perhanan paljon! Odotan kirjaasi todella paljon!
Kiitos Laura! Ja anteeksi, ylimääräisiä sydämentykytyksiä en kaipaisi itsekään tässä tilanteessa. 🙂
Samoja asioita pyöritellyt mielessä myöskin parin vuoden ajan! Toisaalta tuntuu jotenkin omahyväiseltä päättää nyt, että aikoo vähentää omia turhia matkusteluja oleellisesti ja suosia ennemmin lähimatkailua esim. Suomessa tai pohjoismaissa kun on saanut kuitenkin 10 vuoden ajan suihkia mennen tullen minne ikinä huvittaa. Hyvä se on jälkikäteen todeta, että nyt riittää kun on jo niin paljon nähnyt 😀 Sama materialismin suhteen.; helppo on luopua kun on jo elänyt yltäkylläisyydessä.
Mutta kuten kirjoitit, menneelle ajalle ei enää voi mitään ja nyt on mentävä vaan eteenpäin. Ja ennemmin sen tekee tiedostaen kuinka omat valinnat vaikuttaa ympäristöön ja samalla omaan itseen. Tästä eteenpäin voi elää hyvää elämää kunnioittaen myös tätä maapalloa parhaansa mukaan 🙂
Ei mennyttä saa tekemättömäksi, mutta tulevaisuuden valintojaan voi aina muuttaa, ennen kaikkea myöntää tehneensä väärin. Tietoisuuden lisääminen ja levittäminen on minun mielestäni asia, jossa jokainen voisi petrata, sillä yhdessähän tätä pitäisi tehdä.
Vain historiaansa ei voi muuttaa . Kaikki loppu on meistä kiinni.
Katja, en sanoisi että tuo on mitenkään omahyväistä. Se on vain tiedostamista nykyhetkestä ja heräämistä tähän päivään. Väkisinhän se niin menee ja jossain vaiheessa me joko tajutaan tai ei. =)
Näinhän se menee. 🙂
Olet Jukka oikeassa! Nuo fiilikset ovat varmasti vain sitä syyllisyyden läpikäymistä, että ”miksi en ajatellut näitä asioita aiemmin”. Pitää olla armollinen itselle ja olla kiitollinen, että onneksi tajusin jo nyt! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂
Oppia ikä kaikki. Kotimaanmatkailusta on aivan yhtä kiva lukea kuin kaukomaista, jopa yleensä mukavampaakin. Helposti lähestyttävää, niin ajallisesti kuin taloudellisesti. Vaikka olisi Kohteena maailma, niin kotimaassa on kiva olla. Aurinkoisia päiviä kirjaprojektiin ja lohimiehen kanssa pussailuihin 😉
Ja mitä se Kaukokaipuukaan lopulta tarkoittaa, ikävää lähelle vai kauas vai vaan jonkun kainaloon. Oppia ikä kaikki, kuten sanoit. <3
Kirjoitat kivasti vaikeistakin asioista. Kotimaanmatkailu on parasta! Ja ulkomailla on kiva käydä, kunhan mielessä pysyy maltti. Meilläkin on matka varattuna Espanjaan, mutta tosissaan ei matkailla mitenkään hirveästi ja muutoinkin yritetään elää ja kuluttaa järkevästi. Tuo on hyvin sanottu, että jos kaikki vähentää niin kenenkään ei tarvitse lopettaa. Talkoisiin vaan maailman puolesta, kaikki mahtuu mukaan!
Kiitos kommentistasi – ja ihanaa kuulla, että sielläkin pyritään elämään kaiken kanssa balanssissa. 🙂
Ei näistä ole helppoa puhua, joten kiitos kun aukaisit vaikea aiheen. Maailma ei tosiaan muutu, jos me emme muutu.
Näinhän se on, vaikka eihän tämä ole helppoa kenellekään. Monin pienin askelin eteenpäin – yhdessä!
Oma maa mansikka – muu maa mustikka, vaikka tykkään kyllä mustikoistakin. Ihanaa, että näytät suuntaa! Samaa ilmastoahdistusta täälläkin on podettu ja viisi vuotta sitten lennetyn maailmanympärimatkan jälkeen päätin, että nyt riittää. Lähimatkailu best ihan näin lapsiperheenkin näkökulmasta ja piti tulla Sveitsiin asti toteamaan, ettei mikään voita Suomen Lappia! Kunpa joskus olisi mahdollista siirtää päämaja pysyvästi sinne.
Aurinkoa viikkoon ja ihan parasta, että löysit lohimiehen ja vakka kantensa <3
Kiitos Rimma, ja kiitos kun olet niin ansioituneesti liputtanut kotimaan puolesta! Lappi onneksi odottaa teitä, joten nauttikaa nyt siellä ja lähiretkeilkää paljon. <3
Kaikkea hyvää sinne, toivottavasti nähdään pian siellä tai täällä!
Todella hyvää pohdintaa, kuten aina, Nella. Tämä käy joskus itselläkin mielessä, mutta matkustaminen on sellainen asia, josta en itse halua vähentää, koska yksinkertaisesti kaikki minua kiinnostavat kohteet ovat kauempana. Onneksi kuitenkin voin kompensoida asiaa muilla tavoin, kuten sillä, että kuljen oikeasti harvoin muuten kuin kävellen, syön kotona lähes täysin kasvisruokaa, kierrätän sen minkä voin ja hankin mahdollisimman vähän turhaa tavaraa (laatu korvaa määrän). Kaikkien pitää tehdä oma osuutensa maailman vuoksi, mutta onneksi siihen on monia keinoja :). Hienoa, että olet löytänyt ne omat keinosi, vaikka ymmärrän, että käyt varmasti aikamoista sisäistä kamppailua juurikin tuon matkustamisen suhteen. Ja onnea lohimiehen löytämisestä :)! Toivottavasti pääsette pian olemaan helpommin yhdessä ilman lentomatkailua!
Kiitos Jerry! Tuota viimeistä lausettasi toivon enemmän kuin mitään <3 Ja upeaa, että sinä olet tehnyt hyviä valintoja elämän muilla saroilla - ne ovat ihan yhtä tärkeitä! Ja kuten sanoin, jos kaikki vähentävät ja käyttäytyvät fiksusti, ei matkailuakaan tarvitse lopettaa saati edes lihansyöntiä. Eihän tässä loppujen lopuksi ole kysymys kuin kohtuudesta, ja sitä sinä olet kyllä muutoinkin harrastanut kiitettävästi, kun panostat matkoillasi nimenomaan laatuun ja elämyksiin. Hattu päästä sen puolesta! 🙂
Juurikin näin :). Hyvin sanottu! Kun kaikki ovat mukana ilmastotalkoissa, loppujen lopuksi meiltä vaaditaan aika ”vähän”, että saadaan homma menemään parempaan suuntaan. Kiitos!
Jerry: Valitettavasti lennot kaukomaahan vastaavat lähes koko muun vuoden päästöjä, joten tuossa tapauksessa esim. työmatka-autoilun vaihtaminen mahdollisimman pyöräilyyn vähän sama kuin pitäisi kertakäyttöpillien kieltämistä ratkaisuna vesistöjen muoviongelmaan. Tässä tarvitaan perustavanlaatuista muutosta kulutustottumuksiin ja elämiseen, ei pientä himmailua. Matkailun ja ruokavalion rinnalla esimerkiksi kierrätyksellä on hyvin pieni vaikutus ihmisen hiilijalanjälkeen.
Nella, sä oot vain ihan mahtava! Upee postaus <3
Ihminen ei voi tehdä sydäntään vastaan, oli se asia mikä tahansa.
Kiitos Jenny, sinä olet. <3
Ja miten oikeassa taas kerran oletkaan.
Kiitos hienosta ja rehellisestä tekstistä! Mä päätin 25 vuotta sitten, että en syyllistä muita enkä itseäni, vaan teen sen, minkä voin. Seisoin Välimeren rannalla, nuorena matkailun ammattilaisena, ulkomaanoppaana, katselin merelle ja ajattelin, että haluan tehdä jotain, jotta mun mahdollinen lapsi saa elää tässä kauniissa maailmassa, puhdasta ilmaa hengittäen, puhtaissa vesissä uiden. Ei mulla ollut silloin edes lasta, mutta nyt on. Ja niin on myös 25 vuotta matkailualan ammattilaisuutta, opintoja ja matkalla kertynyttä kokemusta. Vastuullinen matkailu on se juttu, joka vie mua ammatillisena eteenpäin koko ajan. Mä lennän toisinaan, mutta yhdistän edes työn ja vapaa-ajan aina kun voin, jotta en lentäisi ylimääräistä. Nyt mietin parasta mahdollista tapaa kompensoida lennot. Se voisi olla tyhjälle maalle istutettava hehtaarin kokoinen mäntymetsä. Se nielisi mun elämisen hiilidioksidipäästöt ja vähän yli kasvaessaan ja eläessään. Respect, Love, Peace and Happiness! Ihanaa rakkauden aikaa -sen ihanasti näkee susta!
Kiitos sinulle kommentista! Oli ihan mieletön ilo tutustua sinuun kesällä <3 Olet kyllä todella esimerkillinen ihminen ja paljon edellä meistä monia, kiitos kun toimit hienona esimerkkinä. Ja tuo metsän istuttaminen on ihana ajatus!
Pyrin samaan kuin Jerry ja syön jatkossa vielä enemmän kasvisruokaa.
Hienoa Helena!
Piste.
Näitä asioita olen miettinyt lähiaikoina paljon. Ajan autolla, kasvatan pientä lasta ja olen viime vuosina lennellyt omasta mielestäni aivan liikaa ja aivan liian huolettomasti pitkin maita. Ei hyvä.
Muutama viikko sitten sanoin sanat: pitäisiköhän yrittää olla tekemättä yhtään lentoa ensi vuonna?
En jaksa uskoa, että näin tulee tapahtumaan, mutta se, että ajatuksen on jo heittänyt ilmoille, muuttaa varmasti jotain omassa lentokäyttäytymisessäni.
Kannan aika voimakasta maailmantuskaa harteillani omista valinnoistani ja usein tuntuukin juuri siltä, että peiliin ei ole katsominen. Ei vaan pysty. Tähän soisi muutoksen. Onneksi annoit taas aihetta ajatella tätä asiaa lisää ja syvemmin.
Kiitos kommentistasi, Outi. Eivät nämä ole helppoja itsellekään ja tiedän, että tulen minäkin lentämään mutta mahdollisimman vähän ja harkiten. Ehdottomuus ajaa meidät monesti siihen pisteeseen, ettei haluakaan tehdä mitään, minkä vuoksi se ei ole ratkaisu mihinkään. Kun on hiljalleen herännyt näihin asioihin, on helppoa pienin stepein tehdä elämästään ja valinnoistaan parempia. Jossain vaiheessa nekin stepit kasvavat, kuten mekin ihmisinä ja toivottavasti myös kuluttajina.
Upea kirjoitus Nella!
Ilmastotuska alkoi lihan syönnin lopettamisella, siitä siirryin kulutuksen ”lopettamiseen” ja lopulta oli lopetettava myös lentomatkailu. Vuosi takana ja en kyllä koe jääneeni paitsi mistään suuresta. Varmasti tulen vielä joskus lentämään, mutta harkiten. Kyllä tämä tästä <3
Kiitos Saara <3
Olet tehnyt ihan mielettömän teon ympäristön puolesta, kiitos siitä. Pystyisinpä minäkin samaan. <3 Kuluttamisen lopettaminen on ollut helppoa, kun en muutenkaan juuri shoppaile ja jos hankin jotain, pyrin sellaisiin varusteisiin jotka kestävät vuosia. Toisen käden varusteet ovat myös mahtava juttu, ei kaiken tarvitse olla omaa tai uutta.
Kohti parempaa!
Kiitos postauksesta! Itse olen pyöritellyt näitä asioita jo pidempään mielessäni. Lopetin lihan syömisen jo joitain vuosia sitten (tosin tähän on useampikin eettinen syy, alun perin syynä oli ennen kaikkea tehotuotannon eläinten hyvivointi). Viime aikoina olen miettinyt paljon vastuullista kuluttamista laajemminkin, etenkin vaatteiden osalta, missä en todellakaan ole ollut mikään priimus. Vanhoille hankinnoilleni en mitään voi, mutta olen päättänyt ostaa tästä lähtien vain todelliseen tarpeeseen mahdollisimman vastuullisia, kestäviä ja laadukkaita vaatteita. Autoa en omista ja olen jo pitkään kierrättänyt kaiken mahdollisen jätteen. Selvästi vaikein osuus itselleni on kuitenkin juuri lentomatkustaminen, millä valitettavasti on myös suurin vaikutus. Matkustaminen on niitä harvoja asioita, jonka avulla oon jaksanut eteenpän. Lisäksi olen kotoisin kaukaa Lapista, jonne olen perhejuhlien vuoksi joutunut lentämään useammankin kerran, kun en töiden vuoksi muuten ehtisi.
Erityisen ajankohtainen tämä IPCC:n raportti oli omalla kohdallani myös siksi, että olen lähdössä juuri puolen vuoden reppureissulle Aasiaan. Irtisanouduin töistä ja lähden kliseisesti etsimään itseäni maailmalta. Pyörittelin asiaa pitkään ja mietin onko tässä mitään järkeä matkustaa noin kauas ja tuhota samalla maapalloa. Joka tapauksessa itsekkyys voitti ja matka odottaa. Perustelin asiaa sillä, että tarvitsen nyt aikaa, etäisyyttä ja uusia tuulia Suomesta ja arjestani. Olen jo pitkään ollut turhautunut elämääni, en vain tiedä mitä muutakaan sitten tekisin ja totaalinen irtiotto elämästäni tuntui ainoalta ratkaisulta. Voi toki lisäksi olla, että olen yhtä pihalla kaikesta tullessani takaisin, mutta ainakin olisin monta kokemusta rikkaampana ja saisin tehdä sitä, mitä eniten rakastan eli nähdä maailmaa, kaunista luontoa (kuten sanoit, ristiriitaisesti) ja avartaa maailmankatsomustani ihmetellessäni vieraita yhteiskuntia ja keskustellessani eri maailmankolkista olevien ihmisten kanssa. Lisäksi olen hieman katkera, että olen sattunut syntymään tähän kylmään, pimeään ja kolkkoon maahan, jossa puolet vuodesta arki on niin ankeaa, että jo aamuisin sängystä ylös nouseminen tuntuu ylivoimaiselta. Ympärillä olevat ihmisetkään eivät hymyile, iloitse, kannusta tai tue toisiaan. Toisaalta taas tiedän olevani kiittämätön koska tiedän, että monelta kantilta olen onnekas, että olen saanut kasvaa tässä turvallisessa sekä suhteellisen tasa-arvoisessa ja vauraassa maassa. Ainahan sitä voisi muuttaa auringon alle, mutta perhe ja ystävät ovat täällä eikä se itsensä elämättäminen ulkomaalaisena ole mikään itsestäänselvyys.
Kaikki nämä perustelut tuntuvat nyt kuitenkin itsepetokselta. Tuleva matkakaan ei tuota sillä tavalla iloa, kun sydäntä painaa syyllisyys. Lisäksi ainahan voin muuttaa käytöstäni tulevaisuudessa, mutta sekin on vähän tekopyhää ja huijaamista, sillä helpompaahan matkustamista on siinä vaiheessa vähentää kun on jo kokenut paljon (tästä olen siis samaa mieltä aiemmin asiaa kommentoineen Katjan kanssa).
Mahtavaa Nella, ihana postaus ??
Mielummin itsekkin tapaan matkailijoita Stadissa, kun viuhun ympäri Planeettaa.
Kiitos Riku <3
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005706899.html, tää on tuore juttu, syömisellä voi vaikuttaa päästöihin enemmän kuin lentämisellä!
Niin voi, mutta kaikella on lopun käden merkitystä. 🙂
Hyvä ja osuva teksti. Minäkin liityn joukkoon, eli pohdin näitä samoja asioita. Pitääkö minun luopua siitä, mikä eniten antaa, eli matkustamisesta, vaikka en nyt kovin paljoa ole lentänyt aiemminkaan? Toisaalta taas, vietän tällä hetkellä loppuvuoden Kreikassa. Elän täällä paljon ekologisemmin kuin Suomessa eläisin. Kuittaako se lennon tänne? Vaikeita kysymyksiä ja pohdinta ei pääty tähän.
Kiitos Katja. Nämä ovat minun mielestäni asioita, joita jokainen saa puntaroida ja pohdiskella omasta kulmastaan ja itselleen sopivalla tavalla. Kuten sanoin aiemmin, ei lentäminen minunkaan kohdallani kokonaan lopu, mutta vähenee – tai on jo vähentynyt – radikaalisti. Samoin meistä vaikuttajista jokainen voi miettiä, millaista viestiä haluaa muille lähettää. Minulle se on ehdottomasti kotimaanmatkailu ja Pohjoismaat kohteena noin ylipäätään.
En silti saa synninpäästöä, sillä tiedän lähteväni vielä kalareissulle jonnekin lämpimää. Teen koko ajan parhaani ja pyrin olemaan siinä läpinäkyvä, mutta eivät nämä ole helppoja asioita. Onneksi päättäjillä on iso valta isosta kuvasta, sen vuoksi vaaleilla tulee olemaan helvetin tärkeä rooli. Siispä niitä odotellessa, samalla kun koettaa elää järkevästi tästä eteenpäin.
[…] × Kaukokaipuu: Yhden aikakauden loppu × Johanna Suomela: Minne sinä käännät katseesi, kun Nauru uppoaa? × #ReilutBlogit vauhdissa taas! Mutta mitä se reilu ja vastuullinen matkailu oikein on? × Reilun matkailun yhdistyksen vastauksia kysymyksiin vastuullisesta matkailusta × Idealista: Vihreämpi omatunto parilla kympillä – mikä ihmeen lentopäästöjen kompensointi? […]
Hei, hienoja kuviasi on ilo katsella.
Ilmastonmuutoksen ehkäisyssä olet kuitenkin aivan hakoteillä, niinkuin kaikki muutkin.
Ainoa asia , jolla todella voi vaikuttaa on se, että ei tee lisää ihmisiä maailmaan.
Kaikki muut asiat ovat silmänlumetta, kun perusongelma on, että meitä on aivan liikaa tällä pallolla.
Hei Esa! Vaikken aiheesta liiemmin kirjoita (ymmärtänet miksi, naisena tästä aiheesta puhuessaan saa niskaansa pelkkää sontaa), niin olen aiheesta samoilla linjoilla kanssasi, eikä minulla ole missään elämäni vaiheessa ollut halua perustaa perhettä – ei olemattomien äidillisten viettieni tai ihmiskunnan lisäämisen puolesta.
Hyvää joulun odotusta! Ja mukava kuulla, että pidät kuvistani. ?