Punainen tupa ja perunamaa

Viimein! Aurinko pilkahti meilläkin, vaikka huomisen säätiedotuksesta ei tarvitse mainita mitään.

Liian nopeasti alkanut kevät ja yhtä nopeasti viilentyneet säät ovat hieman haitanneet satoa, mutta sieltä ne perunat, nauriit, porkkanat ja mansikat viimein nousevat. Enpä olisi uskonut, että potulle kelpaa hiekkainenkin maa.

Ensimmäiset uudet perunat on nostettu ja nautittu, eikä niiden makua voita edes heviosaston irtotuotteet. Kun nyt vielä vähän kuivaisi, että pääsisi kuopsuttamaan ja perkaamaan paremmin ja kunnolla, mutta toivossa – ja tällä apilanmuotoisella saarella – on hyvä elää.

Takapihaa ja omaa rantaa värittävät myös pulleat hillat, monet kymmenet niittykukat sekä rantaan huuhtoutuneet rakkolevät. Juhannuksena saamani komea rantaturska on saanut värinsä nimenomaan niiden vuoksi, sillä kyseinen eväkäs valitsee värinsä asuinympäristönsä mukaan. Totta puhuakseni luulin viime marraskuussa, että rannassa makaavat levät olivat vain muuttaneet syksyn ja mädän myötä väriään, mutta niin vain ne leimuavat punaisen ja oranssin sävyissä näin kesälläkin.

Joka päivä oppii jotain uutta.