Gisløyan huojuva torni

Tässä pirtissä parasta on hiljaisuus ja takka silloin, kun liekit nuolevat kuivia halkoja.

Mies kantoi niitä sisälle monta sylillistä ja asetteli kauniiksi pinoksi piippua vasten ennen kuin lähti takaisin Osloon, mutta onneksi vain palatakseen pian. Sillä välin minä olen käyttänyt kaikki klapit ja hakenut lisää joskin sillä erolla, että pinoamani kasa on aivan vino ja suorastaan surkea, sillä kaikki halot ovat eri kokoisia ja mittaisia ja mallisia. Tänne on kuin varkain syntynyt Gisløyan huojuva torni.

Meitä yhdistää useampi asia kuin kaikki harvat piirteet entisissä parisuhteissa yhteensä, paitsi pedanttius. On suorastaan huumaavaa katsella, kuinka tarkasti toinen tekee kaiken – niin käsittämättömän perusteellisesti ja kauniisti.

Näkisittepä, kuinka hartaasti hän asettelee lohkoperunat pellille tai sekoittaa mausteet taikinaan. Se on ihanaa.

Ja sen vuoksi minun on aika ajoin vaikea käsittää, miten ihmeessä hän päätyi tällaisen sekamelskan elämään.